Ero sivun ”Nationalismi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisää
sosialisteista
Rivi 34:
Nationalismi on eri aikoina ollut edistyksellistä tai taantumuksellista, [[Demokratia|demokraattista]] tai [[Autoritarismi|autoritaarista]], rationaalista tai irrationaalista, vasemmistolaista tai oikeistolaista. Nationalismista ovat omilla tavoillaan kiinnostuneet hyvinkin vastakohtaiset ideologiset perinteet: niin [[Liberalismi|liberaalit]], [[Konservatismi|konservatiivit]], [[Sosialismi|sosialistit]], [[Fasismi|fasistit]] kuin jopa [[Kommunismi|kommunistitkin]]. Mahdollisesti ainoastaan valtion kieltävä [[anarkismi]] on aina ollut nationalisminvastaista.<ref name=heywood-172 />
 
Kansakunnasta, nationalismin yhdestä perustasta, eri poliittisilla ideologioilla on erilaisia näkemyksiä. Liberaalit näkevät kansakunnan inklusiivisena ja korostavat kansakunnan poliittista kuuliaisuutta. Liberaalien mukaan kansakunta voi olla monirotuinen ja monikulttuurinen. Konservatiivit taas näkevät kansakunnan eksklusiivisena ja korostavat kansakunnan yhteistä kansallista identiteettiä ja historiaa. Fasistit näkevät kansakunnan orgaanisesti yhtenäisenä, joskus rodullisena, yhteiskunnallisena kokonaisuutena, joka antaa yksilön olemassaololle tarkoituksen ja merkityksen. Fasistit myös näkevät kansakunnat toistensa kilpailijoina. [[Fundamentalismi|Fundamentalisteille]] kansakunnat ovat uskonnollisia kokonaisuuksia, ”uskovien” yhteisöjä. Sosialisteille kansakunta on usein ihmiskunnan keinotekoinen jakaja, ja siksi poliittisella kuuliaisuudella tulisi heidän mukaansa olla kansainvälinen eikä kansallinen luonne.<ref name="heywood-175">Heywood 2012, s. 175–176.</ref>
 
Sosialisteille kansakunta on usein ihmiskunnan keinotekoinen jakaja, ja siksi poliittisella kuuliaisuudella tulisi heidän mukaansa olla kansainvälinen eikä kansallinen luonne.<ref name="heywood-175" /> Tärkeimpiä kansallisuusaatteen kriitikoita olivatkin sosialistiset teoreetikot kuten [[Karl Marx]] ja [[Friedrich Engels]]. Useimpien marxilaisten mukaan porvarillinen valtio on yksi historiallinen välivaihe, ja kansakunnat ja nationalismi häviävät lopulta kokonaan. [[Vladimir Lenin|Lenin]] salli kansakuntien kuten Suomen vielä erota Venäjästä, jotta ne yhdistyisivät myöhemmin vallankumousten kautta sosialistiseen maailmanvaltioon tai internationaaliin. [[Josif Stalin|Stalin]]in aikana [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] valtion symboliikka kuitenkin omaksui kansallisvaltioilta tuttuja tunnuksia, hyödynsi kansankulttuuria valtiollisessa [[propaganda]]ssaan ja sovelsi omaa kieli- ja kulttuuripolitiikkaansa. Myös [[Kolmas maailma|kolmannessa maailmassa]] valtaan nousi useita nationalistisia sosialististen valtioiden päämiehiä.<ref>Jussi Pakkasvirta & Pasi Saukkonen: ''Nationalismit'', s. 18. WSOY 2005.</ref>
 
Nationalismi on poliittinen oppijärjestelmä, jonka tunnepitoinen perusta on [[isänmaallisuus]] eli patriotismi, joka tarkoittaa rakkautta tai omistautumista omaa maata kohtaan. Isänmaallisuus on nationalismin kaikkien muotojen taustalla. Kaikki patriootit eivät kuitenkaan ole nationalisteja, sillä isänmaallinen voi olla ilmankin että näkee kansakunnan välineenä esittää poliittisia vaatimuksia.<ref>Heywood 2012, s. 169.</ref>