Ero sivun ”Sanaluokka” versioiden välillä

'''Sanaluokka''' on ryhmä, johon kuuluu [[Sana|sanojen]] eri kategoriat. Sanat jaetaan muun muassa '''[[Verbi|verbeihin]], [[Nomini|nomineihin''']] ja '''taipumattomiin sanoihin.''' Sanaluokkien hallinnasta on hyötyä sekä vieraiten kielten opettelusta että erilaisten tekstien vertailussa. Jako perustuu sanojen [[Taivutus (kielioppi)|taipumistapaan,]] esim.– esimerkiksi verbi taipuu [[Aikamuoto|aikamuodoissa]], kun taas nominit [[Sijamuoto|sijamuodoissa]].

Verbit ilmaisevat tekemistä, olemista, tuntemista ja tapahtumista. Lisäksi verbit paljastavat tekijän ja antavat tietoa tapahtumisen ajankohdasta ja esimerkiksi siitä, esittääkö puhuja väitteen, käskyn tai toivomuksen. Lauseen rakenteen kannalta verbin keskeinen tehtävä on toimia [[Predikaatti (lauseenjäsen)|predikaattina]] eli lauseen ytimenä.

Verbit taipuvat persoonamuodoissa. Persoonamuotoisilla verbeillä '''[[aktiivi]]- ja passiivimuodot'''[[passiivi]]muodot. Aktiivimuodon persoonapäätteessä näkee, onko tekijänä minä, sinä, hän, me, te vai he. Passiivissa tekijää ei mainita.

Verbit taipuvat myös aikamuotoihin. Suomen kielessä verbeillä on neljä aikamuotoa: '''[[preesens]], [[imperfekti]], [[perfekti''']] ja '''[[pluskvamperfekti]].''' Preesens kuvaa nykyhetkeä ja tulevaisuutta, kun taas imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti menneisyyttä. Perfektissä ja pluskvamperfektissä ei riitä yksi sana, vaan lisäksi tarvitaan aina ''olla''-verbi.

Substantiivit ovat kielen tärkeimpiä sanoja. Perusmuotoisia substantiiveja voi etsiä kysymyssanoilla ''mikä'' ja ''kuka.''. Substantiivit taipuvat sijanmuodoissa. Monissa kielissä substantiivin edessä on artikkeli, esimerkiksi englannissa ''a'' tai ''the.''. Substantiivit ovat joko '''yleisnimiä[[yleisnimi]]ä tai erisnimiä[[erisnimi]]ä.''' Yleisnimi on minkä tahansa esineen, asian tai ilmiön yleinen nimitys. Yleisnimet pienelläkirjoitetaan kirjaimellasuomessa pienellä alkukirjaimella. Erisnimet on tietyn henkilön, eläimen, teoksen tai paikan oma nimi. Erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

Adjektiivi vastaa kysymykseen ''millainen''. Adjektiivit kuvailevat ja tuovat esiin mielipiteitä ja vaikuttavat tekstin tunnelmaan. Osa niistä on myönteinen (''hyvä, onnistunut'') tai kielteinen (''huono, epäonnistunut''). Suomessa adjektiivi taipuu sijanmuodoissa. Muissa kielissä sitä voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvun eli [[GenusSuku (kielioppi)|genuksen]] mukaan.

Adjektiiveja voi taivuttaa sijanmuotojen lisäksi myös '''[[Vertailumuoto|vertailumuodoissa''']]. Adjektiivi sellaisenaan on [[positiivi]] eli perusaste. Suurempaa astetta ilmaiseeilmaisevat [[komparatiivi]], ja [[superlatiivi]]. Komparatiivin tunnuksen edellä ''e'' (''paha, pah'''e'''mpi),'', mutta kaikissa sanoissa ei ole niin, kuten adjektiivissa ''mahtava''. Joissain adjektiiveissa sana muuttuu kuten adjektiivissa ''hyvä''.

Numeraalit[[Numeraali]]t ovat lukusanoja, jotka ilmaisevat määrää ja järjestystä. Numeraalit jaetaan '''peruslukuihin'''[[perusluku]]ihin ja '''järjestyslukuihin'''[[järjestysluku]]ihin. Perusluvut kertovat lukumäärän ja vastaavat kysymykseen ''kuinka monta.''. Järjestysluvut ilmaisevat järjestystä ja vatsaavat kysymykseen ''kuinka mones.''. Lukusanat yhdestä kymmeneen kirjoitetaan tavallisesti tekstissä kirjaimin, kuten myös tasaluvut (''sata, miljoona''). Suuret luvut merkitään yleensä numeroilla. Vaikka lukusana kirjoitetaan numeroin, täytyy sen taivutuspääte kirjoittaa kirjaimin (14:nteen).

Nomineja voi taivuttaa sijamuodoissa. Suomen kielessä on 15 sijamuotoa eli taivutusmuotoa. Sijamuodon tunnistaa sanan lopussa olevasta sijapäätteestä: ''kirja'''ksi'''.''. Monikon tunnus '''''-i-''''' sijaitsee sanan ja sijapäätteen välissä: ''auto'''i'''sta.'' .

Adverbit[[Adverbi]]t ilmaisevat aikaa (''huomenna''), paikkaa (''täällä''), tapaa (''hitaasti'') ja määrää (''paljon''). Abverbi lieventää tai vahvistaa sanomaa: "''Asterix ja Obelix ovat '''aina''' ystäviä''".

* Osa adverbeistä taipuu myös vertailumuodoissa: ''nopeasti, nopeammin, nopeimmin.''.

* Adjektiivista voi tehdä abverbin liittämällä siihen '''-sti-johtimen''': ''nopea '''=>''' nopeasti.''.

Adpositiot[[Adpositio]]t muistuttavat abverbejä, mutta niitä käytetään yhdessä nominin kanssa: '''''ennen''' lomaa, '''ilman''' sinua, talon '''alla''', sinun '''kanssasi'''.''. Muita adpositioita ovat esimerkiksi: '''''päällä, vieressä, luona, jälkeen.'''''.

Liitepartikkelit[[Liitepartikkeli]]t vahvistavat tai lieventävät sanomaa: ''Teepä läksyt! Teekin ne hyvin!'' Liitepartikkeleita ovat esimerkiksi: ''-kin, -kaan/-kään, -pa/-pä.'' .

[[Konjunktio (kielitiede)|Konjunktioiden]] avulla kytketään sanoja ja lauseita toisiinsa: ''Indiana Jones on professori, '''vaikka''' hän etsii aarteita''. Konjunktiot jaetaan rinnastus- ja alistuskonjunktioihin:

[[Huudahdussana|Huudahdussanoja]] käytetään usein esimerkiksi tunnetilan ilmaisimessa ja tervehtimisessä. TässäHuudahdussanoja onovat joitakinesimerkiksi huudahdussanoja:''huh, kääk, moi, seis, ai, oho, hups, pam, pläts, iik, hui, röyh, nam, maiskis, klup, uits, auts, hei''.