Ero sivun ”Asekätkentä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 16:
Muutamia yksittäisiä asekätköjä tuli ilmi eri puolilla maata jo loppuvuoden 1944 aikana. Suurta huomiota herätti marraskuun lopulla 1944 Helsingin keskustassa paljastunut Helsingin ruotsinkielisen suojeluskunnan kätkö, josta löytyi 30 kivääriä ja jonkin verran patruunoita.<ref>Lukkari 1984, s. 211.</ref>
Koko laajuudessaan tapaus alkoi paljastua keväällä 1945, kun oululainen varastointiin osallistunut mielipiteiltään vasemmistolainen sotamies Lauri Kumpulainen oli tavattu [[Oulu]]ssa kaupittelemasta [[Ii]]ssä sijainneesta ase- ja varustekätköstä varastamiaan muonapakkauksia.<ref>Lukkari 1984, s. 214.</ref> Kumpulainen ja hänen apurinsa onnistuivat pääsemään kiinniottajiltaan karkuun, minkä jälkeen hän uhkauksensa mukaisesti ilmoitti asiasta omia kanaviaan myöten [[Liittoutuneiden valvontakomissio|valvontakomission]] Oulun toimistoon. Kumpulainen ilmiantoi Oulun seudulla varastointia johtaneen majuri [[Aito Keravuori|Aito Keravuoren]] ja tiedossaan olleet kätköt
Liittoutuneiden valvontakomissio jätti 3. kesäkuuta Suomen hallitukselle asiasta erittäin tiukkasävyisen kirjelmän, jossa se vaati asian nopeaa selvittämistä.<ref name=Suomi75 /> Myöhemmin valvontakomissio ei kuitenkaan ottanut asiaan niin jyrkkää kantaa kuin kirjelmän nojalla näytti. Sen ymmärrettiin olevan varotoimenpide, jonka motiivit komission upseerit kyllä ymmärsivät, vaikkeivät poliittisesti voineetkaan niitä hyväksyä.<ref name=Suomi75 /> Sen sijaan suomalaiset kommunistit vaativat Suomen hallitukselta kovia toimia, rikostutkintaa ja rangaistuksia ylintä sotilasupseeristoa myöten, muun muassa [[maanpetos|maan]]- ja [[valtiopetos|valtiopetoksellisesta]] toiminnasta maan laillista hallitusvaltaa vastaan. Rangaistusta ei kuitenkaan vaadittu rikoksen tehneelle ja sotilassalaisuuden luvattomasti paljastaneelle sotilastoverille. [[Liittoutuneiden valvontakomissio]] ja suomalaiset kommunistit vaativat kovia toimia. Sisäministeri [[Yrjö Leino]] teki asekätkennästä − ”suoranaisesta aseellisesta, taantumuksellisesta väkivaltayrityksestä” – selkoa eduskunnalle [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysasiasta]] käydyn keskustelun yhteydessä heinäkuun alussa 1945 pyrkien kytkemään nämä kaksi asiaa yhteen. Asekätkentäjuttua tutkimaan perustettiin Leinon määräyksestä syyskuussa 1945 erityinen sisäministeriön tutkintaelin (SMTE) tehtävän osoittauduttua Valtiolliselle poliisille ([[Valpo]]) ylivoimaiseksi. Syyskuun loppuun mennessä oli pidätetty jo 547 henkilöä epäiltyinä osallistumisesta asekätkentään.<ref>Lukkari 1984, 239–241.</ref> Asian ulkopoliittisista vaikutuksista huolestunut oikeusministeri [[Urho Kekkonen]] vetosi lokakuun alussa pitämässään radiopuheessa kaikkiin kansalaisiin, jotta nämä avustaisivat viranomaisia jutun selvittämisessä.<ref>Lukkari 1984, 258.</ref>
| |||