Ero sivun ”V. A. Koskenniemi” versioiden välillä

'''Veikko Antero Koskenniemi''', vuoteen 1906 '''Forsnäs''' ([[8. heinäkuuta]] [[1885]] [[Oulu]] – [[4. elokuuta]] [[1962]] [[Turku]]) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, [[Kirjallisuustiede|kirjallisuustieteen]] professori ja [[akateemikko]]. Hän oli 1920–301920–1930-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin [[patriotismi|isänmaallisen]] runotuotantonsa ja [[oikeisto]]laisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilija". Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut ''[[Finlandia (sävelruno)|Finlandia]]'' ja ''[[Lippulaulu]]''.

Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaan ''Runoja'' (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun [[Romanttinen kirjallisuus|romanttinen]] [[lyriikka]] ja [[Antiikin mytologia|antiikin]] [[mytologia]], toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, [[Runomitta|mittaan]] ja [[Loppusointu|loppusointuun]] nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti ''[[Uusi Suomi|Uudessa Suomessa]]'' ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä ''[[Valvoja]]ssa'' ja ''[[Aika|Ajassa]]''. Koskenniemi kutsuttiin [[1921]] vastaperustetun [[Turun yliopisto]]n kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä [[Goethe]]n tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.

[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen [[akateemikko|akateemikoksi]] [[1948]] ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti.

V. A. Koskenniemi matkusti vuonna [[1936]] [[Natsi-Saksa]]an luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen ''[[Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta]]'', jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen [[kansallissosialismi|kansallissosialismia]] ja [[fasismi|fasismia]] kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen [[nationalismi|nationalistisen]] ja [[konservatismi|konservatiivisen]] maailmankatsomuksena. [[Oswald Spengler]]in ''[[Länsimaiden perikato]]'' vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.

Vuonna [[1941]] Koskenniemi valittiin Natsi-Saksan luoman [[Euroopan Kirjailijaliitto|Euroopan kirjailijaliiton]] varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle [[Suomi|Suomen]] irtauduttua [[Suomen ja Saksan sotilasyhteistyö 1940–1941|aseveljeydestä]] Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja [[Viljo Kajava]] joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi [[Raoul Palmgren|Raoul Palmgrenin]]in vuonna [[1947]] julkaistu kirjoitus ''Hautakirjoitus Koskenniemelle'', jonka mukaan hän oli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen [[Shovinismi|shovinismin]] edustaja."

V. A. Koskenniemen puoliso oli vuodesta 1922 filosofian maisteri Vieno Pohjanpalo (1897–1989), jonka isä oli tehtailija [[Juhani Pohjanpalo]]. Heillä oli kaksi lasta, englantilaisen filologian professori [[Inna Koskenniemi]] ja hovioikeudenneuvos Hannu Koskenniemi.<ref>{{Kansallisbiografia|id = 699|nimi = Koskenniemi, Veikko Antero (1885–1962)|tekijä = Pirkko Alhoniemi|ajankohta = 21.3.2005|vapaa = }}</ref> V. A. Koskenniemen pojanpoika, [[akatemiaprofessori]] [[Martti Koskenniemi]] on kansainvälisesti arvostettu [[kansainvälinen oikeus|kansainvälisen oikeuden]] tutkija.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä= Markku Jokipii |Nimeke= Neljä sukupolvea moukaroinut Koskenniemeä |Osoite= http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=23881:neljae-sukupolvea-muokaroinut-koskenniemeae&catid=12:tiede-paeaeuutinen-&Itemid=7 |Ajankohta= 30.1.2010 |Julkaisija= Verkkouutiset.fi |Viitattu= 8.6.2011}}</ref> V. A. Koskenniemen toinenToinen pojanpoika on sisäasiainministeriön hallitusneuvos Eero Koskenniemi.

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Koskenniemi V. A.}}