Avaa päävalikko

Muutokset

ei muokkausyhteenvetoa
Vaalivoittajia olivat [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|sosialidemokraatit]], jotka saivat 12 lisäpaikkaa. Sen sijaan porvaripuolueet menestyivät varsin kehnosti. Kokoomuksen ja IKL:n vaaliliitto sai kymmenen eduskuntapaikkaa vähemmän kuin kokoomus oli saanut yksinään vuoden 1930 vaaleissa. IKL:n järjestyessä heti vaalien jälkeen omaksi 14 hengen eduskuntaryhmäkseen kokoomus menetti tosiasiassa peräti 24 paikkaa. IKL vei ääniä ilmeisesti myös maalaisliitolta, joka koki kuuden paikan tappion. Porvaripuolueiden piirissä vaalitappion jälkipyykki johti siihen, että kokoomus teki uuden puheenjohtajansa valtioneuvos [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] johdolla pesäeron äärioikeistoon ja maalaisliitto alkoi entistä selkeämmin asemoida itseään poliittiseen keskustaan. IKL oli seuraavien runsaan kymmenen vuoden ajan eduskunnassa alituisessa käsirysyssä muiden puolueiden kanssa, kunnes se lakkautettiin syyskuussa 1944 [[Moskovan välirauha]]nsopimuksen tulkinnan nojalla.<ref name="tarkka"/><ref>Jorma O. Tiainen (toim.): ''Vuosisatamme Kronikka'', s. 450. Jyväskylä: Gummerus, 1987.</ref><ref>Sakari Virkkunen: ''Käännekohtia itsenäisen Suomen historiassa''. Suomen Kuvalehti 37B/12.9.1986, s. 9. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1986.</ref>
 
Eduskuntavaalien tulos osoitti, että suomalainen [[demokratia]] oli selviytynyt – vaikkakin horjuen – sitä koetelleesta kriisistä. Oikeistoradikalismin[[Oikeistoradikalismi]]n nousu taittui, mikä oli Euroopan oloissa harvinaista. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen syntyneistä eurooppalaisista valtioista vain Suomi, [[Irlanti]] ja [[Tšekkoslovakia]] sekä muodollisesti [[Unkari]] säilyivät demokratioina samalla kun muut nuoret valtiot joutuivat toinen toisensa jälkeen eriasteisten [[totalitarismi|totalitaaristen]] hallitusten valtaan.<ref name="tarkka"/>
 
==Kansanedustajat==
41 527

muokkausta