Ero sivun ”Joutilaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
== Työvoimapulasta palkollissääntöihin ==
Joutilaisuus oli esiteollisena aikakautena lainsäädännöllisesti tuntematon käsite, koska ihmisten ajasta valtaosa kului jokapäiväisen elannon hankkimiseen eikä vapaa-aikaa juuri ollut {{Lähde|Millä ajanjaksolla? Kenen mukaan?}} . Kuitenkin jo 1600-luvulla oli väestölle työvoimapulan takia määrätty [[Palvelupakko|palveluspakko]]: jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai toisen palveluksessa. Vuoden 1739 palkollissäännössä joutenolo tehtiin rikolliseksi ja samoin työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen työntekijä alistui isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa ruumiillisesti [[Palvelija|palvelijaansa]], jos tämä rikkoi [[Kotikuri|kotikuria]].<ref>Jutikkala, Eino, Suomen talonpojan historia. Porvoo 1942, s. 440–443.</ref>
Elintason asteittainen nousu, [[viina]]n käytön ja huvittelukultturin kuten [[tanssi]]n, [[yöjuoksu]]n, [[korttipeli]]en tai [[kuokkavierailu]]n yleistyminen rahvaan keskuudessa lisäsivät 1700-luvulla työtä tekevä väestön poissaoloja arkisesta aherruksesta, mikä koettiin epäkohtana. Siksi erilaisin järjestyssäännöin pyrittiin ohjaamaan ja rajoittamaan sekä nuorten että varsinkin palkollisten vapaa-ajan käyttöä. Säännöt johtivat [[kirkkokuri]]n kiristymiseen ja Etelä-Pohjanmaalla [[pitäjäkuri]]n syntyyn.
| |||