Ero sivun ”Italian yhdistyminen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →1848–1849 vallankumoukset: Ferdinand II wiki-linkki |
w |
||
Rivi 13:
== 1848–1849 vallankumoukset ==
Sisiliassa puhkesi [[Sisilian kapina]] kuningas [[Ferdinand_II_(Sisilia)|Ferdinand II:ta]] vastaan tammikuussa 1848. Milanossa vallankumous alkoi 18. maaliskuuta ja itävaltalaisten varuskunta joutui jättämään kaupungin 22. maaliskuuta. Itävallan marsalkka [[Josef Radetzky]] piiritti kaupungin, mutta joutui myöhemmin vetäytymään. Pian Piemonten kuningas Kaarle Albert näki tilaisuuden tulleen Italian yhdistämiselle ja julisti sodan Itävallalle. Venetsia irrottautui Itävallasta ja julistautui tasavallaksi 22. maaliskuuta 1848. Piemonten sota Itävaltaa pidetään [[Ensimmäinen Italian itsenäisyyssota|ensimmäisenä itsenäisyyssotana]], joka alkoi 23. maaliskuuta 1848. Itävalta kuitenkin kukisti vallankumoukset kesän 1848 aikana ja Piemonte solmi rauhan hävittyään [[Novaran taistelu (1849)|Novaran taistelun]] maaliskuussa 1849. Roomassa tilanne kärjistyi vuonna 1849 niin, että Paavi Pius IX joutui pakenemaan kaupungista ja sinne julistettiin [[Rooman tasavalta (1849)|Rooman tasavalta]]. Kaikki Italian kapinalliset kuitenkin kukistettiin.
== Italian valtion muodostuminen ==
[[Tiedosto:Italy unification 1815 1870.jpg|thumb|Italian yhdistymisprosessi 1815–1870]]
[[Camillo Cavour]] tuli [[Piemonte]]-[[Sardinian kuningaskunta|Sardinian]] pääministeriksi 4. marraskuuta 1852. [[Krimin sota]] heikensi [[Itävalta|Itävallan]] kansainvälistä asemaa. Tammikuussa 1858 Felice Orsinin murhayritys [[Napoleon III|Napoleon III:ta]] vastaan käynnisti Sardinian Camillo Cavourin ja Ranskan keisari Napoleon III:n neuvottelut sodasta Itävaltaa vastaan. [[Toinen Italian itsenäisyyssota]] syttyi 1859. Vuonna 1860 solmitun sopimuksen mukaan Itävallan tappion jälkeen Sardinia saisi Itävallan Italian alueet, [[Toscanan suurherttuakunta|Toscanan]] ja [[Emilia (Italia)|Emilian]]. Ranska puolestaan saisi Sardinialta osan sen läntisistä alueista. Sota syttyi, Itävalta hävisi ja sopimus pantiin täytäntöön. Keväällä 1860 Apenniinien niemimaalla oli enää neljä erillistä valtiota. Yksi niistä oli [[San Marino]], joka säilyi ainoana niemimaan hajanaisista, erillisistä valtioista itsenäisenä.<ref>[http://www.sanmarinophil.com/about_history.aspx History and Tradition] Consulate General of San Marino</ref>
[[Giuseppe Garibaldi]] teki [[Tuhannen retkikunta|sotaretken]] Etelä-Italiaan, voitti [[Molempain Sisiliain kuningaskunta|Molempain Sisiliain kuningaskunnan]] armeijan ja valtasi Sisilian sekä Italian niemimaan eteläosat. Garibaldi luovutti Etelä-Italian Sardinian kuninkaalle [[Viktor Emanuel II|Viktor Emanuel II:lle]]. Italian ensimmäinen kansallinen parlamentti kokoontui 18. helmikuuta 1861, ja se julisti Italian [[Italian kuningaskunta (1861–1946)|kuningaskunnaksi]] ja Viktor Emanuelin Italian kuninkaaksi.
[[Venetsia]] siirtyi Itävallalta Italialle 1866 niin sanotun [[Kolmas Italian itsenäisyyssota|kolmannen itsenäisyyssodan]] yhteydessä.<ref name="ARC"/>
Heinäkuussa 1870 [[Ranskan–Preussin sota|Ranskan–Preussin sodan]] alkaessa Napoleon III kutsui komentajansa pois Roomasta. Italian armeija ylitti Raffael Cadornan johdolla [[Kirkkovaltio]]n rajat 11. syyskuuta 1870. Italian armeija valtasi lyhyen piirityksen jälkeen [[Rooma]]n 20. syyskuuta 1870. Virallisesti Italian hallitus siirtyi Roomaan heinäkuussa 1871.<ref name="ARC">[http://www.arcaini.com/ITALY/ItalyHistory/ItalianUnification.htm Italian Unification] Arcaini</ref> [[Paavi]] vetäytyi [[Vatikaani]]in, josta tuli itsenäinen vuonna 1929.
| |||