Ero sivun ”Aarre Simonen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
parempi kuva
p paranneltu paria lausetta
Rivi 32:
'''Aarre Edvard Simonen''' ([[18. marraskuuta]] [[1913]] [[Helsinki]] – [[3. helmikuuta]] [[1977]] Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi muun muassa kansanedustajana (1951–1962) ja useiden hallitusten ministerinä. Kansanedustajana Simonen edusti [[Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri|Hämeen läänin pohjoista vaalipiiriä]].<ref name="v1"/> [[Sosiaalidemokraatti]] Simonen riitaantui 1950-luvun lopulla SDP:n [[Väinö Tanner|tannerilaisen]] enemmistösiiven kanssa ja liittyi 1959 perustettuun [[Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto|Työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattiseen liittoon]], jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1964–1970.
 
Aarre Simosen vanhemmat olivat [[Rautalampi|Rautalammilta]] Helsinkiin muuttanut muurari Edvard Simonen ja Ida Alina Haapala (ent. Hagstedt) ja. Aarre oli vanhempiensa ainoa lapsi. Hän kirjoitti ylioppilaaksi [[Helsingin normaalilyseo]]sta vuonna 1931, suoritti ylemmän oikeustutkinnon sekä valmistui lakitieteen kandidaatiksi ja lisensiaatiksi vuonna 1936 ja sai [[varatuomari]]n arvon vuonna 1943. Simonen suoritti [[Reserviupseerikoulu]]n 32. kurssin parhaana oppilaana vuonna 1936 ja toimi sotien aikana pääasiassa toimistoupseerina merivoimien esikunnassa. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.
 
Sisäministerinä ollessaanSimonen muun muassa hajotutti [[Arabian lakko|lakon Arabian tehtaalla]] vuonna 1948, ja hän saisaaden tästä lisänimen "Sapeli-Simonen", koska lehtikuvassa ratsupoliisin piiska näytti sapelilta. Elokuussa 1949 [[Kemin veritorstai|Kemin Oy:n lakon]] aikana Simonen lähetti poliiseja paikalle turvaamaan rikkureitten työrauhaa sen jälkeen kun [[Fagerholmin I hallitus]] oli julistanut lakon alaisen Kemijokisuun erottelutyömaan [[vapaa työmaa|vapaaksi työmaaksi]]. Lakkolaisten ja poliisien välisessä kahakassa 8. elokuuta 1949 ([[Kemin veritorstai]]) kuoli kaksi lakkolaista.
 
Simonen nousi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi vuonna 1957 ja varapääjohtajaksi 1972. Presidentin valitsijamiehenä Simonen oli vuosien [[Suomen presidentinvaali 1950|1950]] ja [[Suomen presidentinvaali 1956|1956]] vaaleissa.