Ero sivun ”Yrjö Räisänen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Elämäkerta: lyöntivirhe
Rivi 17:
 
==Elämäkerta==
Räisäsen vanhemmat olivat kuopiolainen satulaseppä Kaarlo Räisänen ja Riitta Sutinen. Yrjö Räisänen kävi [[Kuopion lyseo]]ta vuosina 1901–1909<ref>[http://bibliografia.kuopio.fi/pes-poy/-/asset_publisher/7f6M/content/punanen-sasu?redirect=http%3A%2F%2Fbibliografia.kuopio.fi%2Fpes-poy%3Fp_p_id%3D101_INSTANCE_7f6M%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-2%26p_p_col_count%3D1 Kuopion kirjaston sivu Sasu Punasesta] Viitattu 4.6.2011.</ref>, mutta joutui keskeyttämään [[oppikoulu]]n seitsemännellä luokalla sairastelun vuoksi.<ref name="Kansallisbiografia">{{Kansallisbiografia|nimi=Räisänen, Yrjö|tekijä=Kalevi Kalemaa|ajankohta=6.9.2001|id=1659}}</ref> Hän omaksui jo kotoa sosialidemokraattisen aatemaailman ja aloitti uransa itseoppineena lehtimiehenä Kuopiossa, missä työskenteli 1909–1914 [[Savon Työmies (1906–1918)|Savon Työmies]] -lehdessä ensin aputoimittajana, sitten toimitusssihteerinätoimitussihteerinä ja lopulta vt. päätoimittajana. Oltuaan jonkin aikaa toimittajana [[Savon Työmies (1906–1918)|Sanantuoja]]-lehdessä [[Iisalmi|Iisalmessa]] ja toimitussihteerinä [[Vapaa Sana (Vaasa)|Vapaa Sana]] -lehdessä [[Vaasa]]ssa Räisänen siirtyi 1917 [[Helsinki]]in, jossa hänestä tuli puolueen pää-äänenkannattajan, [[Työmies]]-lehden toimitussihteeri. Samana vuonna hän meni myös naimisiin Kerttu-Liisa Savolaisen kanssa. [[Suomen sisällissota|Sisällissodan]] jälkeen Työmiehen jatkajaksi perustettiin [[Suomen Sosialidemokraatti]], jossa Räisänen jatkoi toimitussihteerinä ja sen jälkeen pakinoitsijana nimerkillä ''Sasu Punanen''. Vuosina 1919–1935 hän oli myös SDP:n pilalaheti [[Kurikka (lehti)|Kurikan]] päätoimittaja.<ref name="Kansallisbiografia" />
 
Nimen ''Sasu Punanen'' Räisänen oli ottanut eräästä [[Juhani Aho]]n lastusta. Räisäsen pakinat olivat aluksi satunnaisia, mutta vuodesta 1923 alkaen hänellä oli päivittäinen palsta otsikolla ”Mitä Sasulle kuuluu”. ”Sasun” tavaramerkkinä oli vuolaasti etenevä teksti, itsetietoinen savolainen huumori ja sekä omien että vastustajien terävä arvostelu. Pakinoitsijan uransa alkuvuosina Räisänen tuki silloisen puoluejohtajan [[Väinö Tanner]]in linjaa SDP:ssä ja arvosteli kommunisteja lähes yhtä kipakasti kuin oikeastoakin, mutta 1920-luvun mittaan hänen linjansa muuttui vasemmistolaisemmaksi ja hän siirtyi puolueen vasemmisto-oppositiota edustaneen [[Väinö Hupli]]n tukijaksi. Räisänen arvosteli Tannerin toimintaa pääministerinä vuonna 1927. Erityisen ankarasti hän tuomitsi sen, että Tanner otti 16. toukokuuta 1927 – porvarien juhlapäivänä, joka muistutti vasemmistoa sisällissodan katkerasta lopusta – virkaatekevänä tasavallan presidenttinä vastaan suojeluskuntalaisten paraatin.<ref>Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 77. Helsinki: Otava, 1987.</ref> Seuraavan vuosikymmenen kuluessa miesten välit tulehtuivat täysin sovittamattomiksi, mihin oli syinä sekä aatteelliset erimielisyydet että henkilökohtaiset antipatiat. Lopullisen välirikon jälkeen Räisänen erotettiin Suomen Sosialidemokraatista syksyllä 1939.<ref name="Kansallisbiografia" />