Ero sivun ”Filippiinien–Yhdysvaltain sota” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Sota: 19.15.14.10.1 ja visst det menar inte bra. Jag fixar det här satans artikkel. Nu det är bra finska.eller hur?
Rivi 34:
Filippiiniläiset hallitsivat nyt suurinta osaa Filippiineistä, mutta pääkaupunki Manila oli amerikkalaisjoukkojen käsissä.<ref name="brit" /> Amerikkalaiset eivät aikoneet aikaisemmista lupauksistaan huolimatta poistua ja sota osapuolten välillä tuli näin väistämättömäksi. Amerikkalaiset olivat varautuneet sodan syttymiseen etukätyeen ja Manilaan oli lähetetty lisäjoukkoja syksyn 1898 aikana.<ref name="s. 420-421">Horn ja Miettinen 2000, s. 420-421</ref> Sota osapuolten välillä alkoi laukaustenvaihdolla Manilassa 4. helmikuuta 1899.<ref name="brit" /> Amerikkalaisia joukkoja oli sodan alkaessa noin 40&nbsp;000 ja huipussaan 74&nbsp;000. Heistä noin 60&nbsp;% oli varsinaisia sotilaita. Filippiiniläisten riveissä oli 80&nbsp;000–100&nbsp;000 miestä ja kymmeniätuhansia heitä eri tavoin auttaneita.<ref name="lfsci">{{Verkkoviite | Osoite = http://strategicstudiesinstitute.army.mil/pubs/parameters/Articles/05spring/deady.pdf | Nimeke = Lessons from a Successful Counterinsurgency: The Philippines, 1899-1902 | Tekijä = Tomothy K. Deady | Tiedostomuoto = pdf | Selite = s. 55-56 | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = United States Army War College | Viitattu = 3.6.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Amerikkalaisilla oli selvästi filippiiniläisiä parempi aseistus ja filippiiniläiset turvautuivatkin pian sissisotaan amerikkalaisia vastaan.<ref name="s. 420-421" /> Aguinaldon johtamat joukot vetäytyivät vuorille amerikkalaisjoukkojen vallatessa [[Luzon]]in tasangon vuoden loppuun mennessä.<ref name="brit" /> Amerikkalaisia johtanut kenraali [[Elwell Otis]] vakuutteli julkisuudessa amerikkalaisjoukkojen kukistavan filippiiniläiset nopeasti ja kutsui sotaa vähättelevästi kapinaksi.<ref name="s. 420-421" /> Häntä komentajana seurasi kenraali [[Arthur MacArthur]] joulukuussa 1900.<ref name="lfsci" /> Filippiinien viidakot osoittautuivat amerikkalaisille vieraaksi taisteluympäristöksi. Aguinaldon joukot nauttivat myös laajaa suosiota tavallisen kansan keskuudessa.<ref name="s. 420-421" /> Amerikkalaiset turvautuivat kiivaan sissisodan edessä julmuuksiin. Kenraali [[J. Franklin Bell]] alkoi perustaa keskitysleirejä siviileilesiviileille näiden erottamiseksi kapinallisista.<ref name="lfsci" /> Amerikkalainen kenraali [[Jacob F. Smith]] joutui puolestaan lopulta sotaoikeuteen saakka hänen aloitettuaan säälimättömän kostohyökkäyksen [[Samar]]in saarella vuonna 1901 sissien surmattua amerikkalaisia. Sotaoikeuden myötä hänet pakotettiin eläkkeelle.<ref name="brit" /> Yhdysvalloissa tuolloin oppositiossa ollut [[Yhdysvaltain demokraattinen puolue|demokraattinen puolue]]syytti kilpailijaansa [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaanipuoluetta]] [[imperialismi]]sta.<ref name="s. 420-421" />
 
Aguinaldo jäi amerikkalaisjoukkojen vangiksi vuonna 1901 ja hän allekirjoitti antautumismääräyksen.Sota Filippiineillä loppui virallisesti vuonna 1902.<ref name="s. 420-421" /> Todellisuudessa taistelut jatkuivat vielä antautumismääräyksen jälkeenkin. [[Simeón Ola]] johti sissejä vuoteen 1903 saakka ja [[Macario Sakay]] johti omia joukkojaan [[Batangas]]issa Manilan eteläpuolella vuoteen 1906 saakka.<ref name="brit" /> [[Mindanao]]lla taistelut hellittivät vasta viuonna 1916.<ref name="s. 420-421" />