Ero sivun ”Filippiinien–Yhdysvaltain sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Taistelu
| nimi =
| osa_sotaa =
| kuva =
| kuvateksti =
| päivämäärä = [[1899]]–[[1902]]
| paikka = [[Filippiinit]]
| casus =
| aluemuutokset =
| vaikutukset =
| lopputulos = Yhdysvaltojen voitto.
| taistelija1 = {{Yhdysvallat (1896-1908)}}
| taistelija2 = {{Filippiinit}}
| komentaja1 =
| komentaja2 =
| vahvuus1 = 40 000–74 000
| vahvuus2 = 80 000–100 000
| tappiot1 =
| tappiot2 =
|
| muut_taistelut =
}}
'''Filippiinien–Yhdysvaltain sota''' oli [[Espanjan–Yhdysvaltain sota|Espanjan vastaisen sodan]] jälkeen syttynyt sota [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] ja itsenäiseksi Espanjasta julistautneen [[Filippiinit|Filippiinien]] välillä. Espanjan vastaisen sodan jäljiltä amerikkalaisjoukot hallitsivat pääkaupunki [[Manila]]a filippiiniläisten hallitessa muuta maata. Filippiiniläisille oli luvattu itsenäisyys, jota amerikkalaiset eivät kuitenkaan nyt aikoneet luovuttaa. Yhteenotot osapuolten välillä alkoivat helmikuussa 1899 ja fiolippiiniläiset turvautuivat pian sissisotaan paremmin aseistautuneita amerikkalaisia vastaan. Amerikkalaiset julistivat sodan virallisesti loppuneeksi vuonna 1902, mutta todellisuudessa vastarinta jatkui vielä vuosia tämän jälkeen. Filippiinit itsenäistyi lopullisesti vasta vuonna 1946.
==
[[Tiedosto:Katipuneros.jpg|thumb|vasen|Filippiiniläisiä ''[[Katipunan]]''-liikkeen taistelijoita vuodelta 1898.]]
[[Espanja]]laiset olivat saapuneet Filippiineille 1500-luvulla ja he olivat tehneet alueesta siirtomaansa.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s. 412</ref> Filippiineillä esiintyi siirtomaahallinnon vastustusta jo siirtomaa-ajan alusta lähtien.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s. 415</ref> Vuonna 1892 joukko filippiiniläisiä oli perustanut järjestön nimeltä ''[[Katipunan]]'', jonka tarkoituksena oli savuttaa itsenäinen Filippiinien valtio tarvittaessa vaikka väkivalloin. Järtjestön kapina Espanjaa vastaan vuonna 1896 tunnetaan filippiiniläisessä historiankirjoituksessa nimellä [[Filippiinien vallankumous]]. Ensimmäinen kapinayritys epäonnistui, mutta Katipunan jäsen [[Emilio Aguinaldo]]n johtamilla joukoilla oli enemmän menestystä espanjalaisten joutuessat sotimaan samaan aikaan [[Kuuban itsenäisyyssota|kapinallisia vastaan Kuubassa]]. Aguinaldo syrjäytti Katipunanin perustajan [[Andres Bonifacion]]in vuonna 1897 nousten liikkeen johtoon ja vallankumoushallituksen presidentiksi. Samalla liikkeen vaatimukset vähenivät. Nyt vaadittiin itsenäisyyden sijaan vain [[jesuiitat|jesuiittojen]] lähtöä maasta. Kun Espanja oli nyt ajatunut [[Espanjan–Yhdysvaltain sota|sotaan myös Yhdysvaltoja]] vastaan haluttiin nopea ratkaisu Filippiineillä. He suostuivat Katipunanin vaatimuksiin, mikäli Aguinaldo suostuisi lähtemään maasta.<ref name="s. 418-420">Horn ja Miettinen 2000, s. 418-420</ref>
Aguinaldo lähti Espanjan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti laivalla [[Hongkong]]iin joulukuussa 1897. Hongkongiissa häneen ottivat yhteyttä amerikkalaiset, jotka haluisivat yhteistyötä filippiiniläisten kanssa sodassaan Espanjaa vastaan. Amerikkalainen laivaston komentaja [[George Dewey]] lupasi Filippiineille itsenäisyyden, jos filippiiniläiset auttaisivat amerikkalaisjolukkoja. Aguinaldo palasikin Filippiineille toukokuussa 1898 johtaakseen sotaa espanjalaisia vastaan. Kesäkuussa samana vuonna hän julisti Filippiinit itsenäiseksi jja syyskuussa laadittiin maan perustuslaki. Espanja solmi rauhan Yhdysvaltojen kanssa elokuussa 1898 sillä ehdolla, ettei sen tarvitsisi antautua entisille siirtomailleen.<ref name="s. 418-420" /> Filippiineillä espanjalainen kuvernööri [[Fermín Jáudenes]] olikin tehnyt amerikkalaisten kanssa sopimuksen, jolla he järjestivät muodollisen näytöstaistelun joukkojensa välillä, minkä jälkeen [[Manila]] antautui filippiiniläisten kapinallisten sijaan amerikkalaisjoukoille 13. elokuuta.<ref name="brit">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Philippine-American-War | Nimeke = Philippine-American War | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 3.6.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
==Sota==
[[tiedosto:Manila646 1899.jpg|thumb|vasen|Amerikkalaissotilaita ja [[3.2-inch gun M1897|M1897-tykki]] Manillan seuduilla vuoden 1899 paikkeilla.]]
[[tiedosto:Editorial cartoon about Jacob Smith's retaliation for Balangiga.gif|thumb|"Tappakaa kaikki yli kymmenenvuotiaat", kenraali Jacob Smithin julmuuksia piirroksessa ''[[New York Journal-American]]'' -lehdestä vuodelta 1902.]]
Filippiiniläiset hallitsivat nyt suurinta osaa Filippiineistä, mutta pääkaupunki Manila oli amerikkalaisjoukkojen käsissä.<ref name="brit" /> Amerikkalaiset eivät aikoneet aikaisemmista lupauksistaan huolimatta poistua ja sota osapuolten välillä tuli näin väistämättömäksi. Amerikkalaiset olivat varautuneet sodan syttymiseen etukätyeen ja Manilaan oli lähetetty lisäjoukkoja syksyn 1898 aikana.<ref name="s. 420-421">Horn ja Miettinen 2000, s. 420-421</ref> Sota osapuolten välillä alkoi laukaustenvaihdolla Manilassa 4. huhtikuuta 1899.<ref name="brit" /> Amerikkalaisia joukkoja oli sodan alkaessa noin 40 000 ja huipussaan 74 000. Heistä noin 60 % oli varsinaisia sotilaita. Filippiiniläisten riveissä oli 80 000–100 000 miestä ja kymmeniätuhansia heitä eri tavoin auttaneita.<ref name="lfsci">{{Verkkoviite | Osoite = http://strategicstudiesinstitute.army.mil/pubs/parameters/Articles/05spring/deady.pdf | Nimeke = Lessons from a Successful Counterinsurgency: The Philippines, 1899-1902 | Tekijä = Tomothy K. Deady | Tiedostomuoto = pdf | Selite = s. 55-56 | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = United States Army War College | Viitattu = 3.6.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Amerikkalaisilla oli selvästi filippiiniläisiä parempi aseistus ja filippiiniläiset turvautuivatkin pian sissisotaan amerikkalaisia vastaan.<ref name="s. 420-421" /> Aguinaldon johtamat joukot vetäytyivät vuorille amerikkalaisjoukkojen vallatessa [[Luzon]]in tasangon vuoden loppuun mennessä.<ref name="brit" /> Amerikkalaisia johtanut kenraali [[Elwell Otis]] vakuutteli julkisuudessa amerikkalaisjoukkojen kukistavan filippiiniläiset nopeasti ja kutsui sotaa vähättelevästi kapinaksi.<ref name="s. 420-421" /> Häntä komentajana seurasi kenraali [[Arthur MacArthur]] joulukuussa 1900.<ref name="lfsci" /> Filippiinien viidakot osoittautuivat amerikkalaisille vieraaksi taisteluympäristöksi. Aguinaldon joukot nauttivat myös laajaa suosiota tavallisen kansan keskuudessa.<ref name="s. 420-421" /> Amerikkalaiset turvautuivat kiivaan sissisodan edessä julmuuksiin. Kenraali [[J. Franklin Bell]] alkoi perustaa keskitysleirejä siviileile näiden erottamiseksi kapinallisista.<ref name="lfsci" /> Amerikkalainen kenraali [[Jacob F. Smith]] joutui puolestaan lopulta sotaoikeuteen saakka hänen aloitettuaan säälimättömän kostohyökkäyksen [[Samar]]in saarella vuonna 1901 sissien surmattua amerikkalaisia. Sotaoikeuden myötä hänet pakotettiin eläkkeelle.<ref name="brit" /> Yhdysvalloissa tuolloin oppositiossa ollut [[Yhdysvaltain demokraattinen puolue|demokraattinen puolue]]syytti kilpailijaansa [[Yhdysvaltain republikaaninen puolue|republikaanipuoluetta]] [[imperialismi]]sta.<ref name="s. 420-421" />
Aguinaldo jäi amerikkalaisjoukkojen vangiksi vuonna 1901 ja hän allekirjoitti antautumismääräyksen.Sota Filippiineillä loppui virallisesti vuonna 1902.<ref name="s. 420-421" /> Todellisuudessa taistelut jatkuivat vielä antautumismääräyksen jälkeenkin. [[Simeón Ola]] johti sissejä vuoteen 1903 saakka ja [[Macario Sakay]] johti omia joukkojaan [[Batangas]]issa Manilan eteläpuolella vuoteen 1906 saakka.<ref name="brit" /> [[Mindanao]]lla taistelut hellittivät vasta viuonna 1916.<ref name="s. 420-421" />
==Seuraukset==
[[Tiedosto:Filipinoinsurgentssurrender.jpg|thumb|Antautuvia filippiiniläisiä vuonna 1900.]]
Sodan jäljiltä noin 20 000 filippiiniläistä sotilasta oli saanut surmansa. Heidän lisäkseen noin 200 000 filippiiniläistä kuoli taisteluissa, tai esimerkiksi nälkään ja tauteihin. Amerikkalaisia kuoli suorissa yhteenotoissa 1 500, mutta esimerkiksi tautien takia heidän kokonaistappionsa olivat 4 300.<ref name="brit" />
Yhdysvallat alkoi vuodesta 1901 amerikkaalistaa Filippiinejä. [[Englannin kieli|Englannista]] tehtiin virallinen kieli ja maan koulujärjestelmä rakennettiin amerikkalaisen mallin mukaan.Amerikkalaiset olviat myös perustaneet Filippiinien liittämistä Yhdysvaltoihin kannattaneen Liittopuolueen (''Partido Federal'', myöhemmin Kansallinen edistyspuolue) ja Kansallispuolue (Partido Nacionalista'') kiellettiin. Sen toiminta sallittiin jälleen vuonna 1907, jolloin se voitti vaalit ja hallitsi maan politiikkaa vuoteen 1946 saakka.<ref name="s. 420-421" />
Amerikkalaiset lupailivat itsenäisyyttä Filippiineille ensimmäisen kerran vuonna 1916 ja vuonna 1933 solmittiin [[Tydings–McDuffie -sopimus]], jonka mukaan Filippiinit itsenäistyisivät kymmenen vuoden ylimenokauden jälkeen. Hieman myöhemmin itsenäistymispäiväksi suunniteltiin heinäkuun neljättä 1946.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s. 422-423</ref> [[Japani]] miehitti Filippiinit [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]]aikana ja he julistivat kanssaan yhteistyötä tehneen hallituksen itsenäiseksi vuonna 1943.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s. 424</ref> Amerikkalaiset palasivat Filippiineille vuonna 1944 ja maa saavutti lopulta itsenäisyytensä 4. heinäkuuta 1946. Nykyisin Filippiinien itsenäisyyspäivää vietetään tosin 12. kesäkuuta voden 1898 itsenäisyysjulistuksen mukaan.<ref>Horn ja Miettinen 2000, s. 426</ref>
==Lähteet==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen | Nimeke = Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 951-1-15771-X }}
===Viitteet===
{{viitteet}}
[[Luokka:Yhdysvaltain sodat]]
| |||