Ero sivun ”Eduntasoitus” versioiden välillä

Vahingonkorvauksen saamisen ei tulisi johtaa liialliseen hyvitykseen niin, että vahingonkärsijä olisi korvauksen jälkeen paremmassa asemassa kuin ennen vahinkotapahtumaa.<ref name="Hemmo">{{Kirjaviite | Tekijä = Hemmo, Mika | Nimeke = Vahingonkorvausoikeus | Vuosi = 2005 | Luku = | Sivu = 204 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOYpro | Tunniste = ISBN 951-0-30816-1 | Viitattu = 19.1.2011 | Kieli = }}</ref> Korvaus ei toisin sanoen saa muodostua todellista vahinkoa suuremmaksi. Useimmiten eduntasoituksen käyttö liittyy siihen, että vahinkotapahtuman jälkeiset korjaus- ja kunnostustoimenpiteet on tehty vahinkoa edeltävän laatutason ylittävällä tavalla tai muualta saadut korvaukset, kuten vakuutuskorvaukset, ovat jo turvanneet vahingonkärsijälle osittaisen hyvityksen.<ref name="Hemmo" /> Esimerkiksi vahingoittuneella esineellä voi olla määriteltävissä oleva arvo (käyttöarvo, myyntiarvo tai tuottoarvo), joka voidaan vähentää esineen jälleenhankintakustannuksista, jos esinettä ei saada korjattua ennalleen ja on hankittava uusi esine vahingoittuneen tilalle.

 

Vahingon kärsinyt saattaa vahingonkorvauksen ohella saada muuta korvausta, joka tyypillisesti on vakuutuskorvaus. Eri korvaukset pyritään yhteensovittamaan niin, ettei niiden summa ylitä korvattavan vahingon määrää. Toisin sanoen rikastumiskiellosta seuraa, että vahingonkärsijä menettää mahdollisuutensa vaatia vahingonkorvausta vahingonaiheuttajalta siltä osin kuin korvaus on saatu vakuutuksesta. Rikastumiskiellon vuoksi vahingonkorvausvelvollisuus rajoittuu koskemaan esimerkiksi vain vakuutuksen omavastuuosuuden määrää. Rikastumiskielto koskee kuitenkin vain [[vahinkovakuutus|vahinkovakuutuksia]], joten henkivakuutusten yhteydessä vahingonkärsijä voi saada korvausta sekä vakuutuksenantajalta että vahingonkorvausvelvolliselta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Hemmo, Mika | Nimeke = Vahingonkorvauksen sovittelu ja moderni korvausoikeus | Vuosi = 1996 | Luku = | Sivu = 143 |

Selite = Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja. A-sarja, N:o 209 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalainen lakimiesyhdistys | Tunniste = ISBN 951-855-159-6 | Viitattu = 10.2.2011 | Kieli = }}</ref>