Ero sivun ”Konservointi” versioiden välillä

Yleisin museoesineelle tehtävä toimenpide on puhdistus. Esineen pinta on voinut vaurioitua lian ja pölyn takia, koska se kerää kosteutta ja voi näin luoda edellytykset [[Mikrobiologia|mikrobiologisille]] muutoksille. Tavallisin puhdistusmenetelmä on pumpulipuikon tai pienen harjan käyttö. Metallin pinnalle kertynyttä ruostetta voidaan raaputtaa pois piikillä tai kirurginveitsellä, kuitenkin niin varovasti ettei alkuperäistä pintaa vahingoiteta. [[Kemikaali|Kemikaaleja]] pyritään käyttämään hyvin varovasti, sillä niiden pitkäaikaista vaikutusta eri materiaaleihin ei aina tiedetä. Ihmisen [[sylki]] on osoittautunut [[orgaaninen lika|orgaanisen lian]] parhaaksi puhdistajaksi. Myös esimerkiksi [[maali]]a sylki puhdistaa hyvin, eikä se vahingoita maalipintaa. Sylki on konservaattorien salainen ase, koska syljen [[amylaasi]] hajottaa orgaanisia yhdisteitä ja jotkin syljen [[Entsyymi|entsyymeistä]], kuten [[lysotsyymi]], torjuvat bakteereita. Ennen puhdistustyötä ei saa nauttia happamia elintarvikkeita eikä tupakoida, jotta esineen pinnalle ei pääse haitallisia aineita.<ref name="Harri Domonyi, s. 111–112">Harri Domonyi, s. 111–112</ref>

 

 

== Katso myös ==