Ero sivun ”Johannes Öhquist” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuva, UVF
Rivi 1:
[[File:Johannes-Ohquist.jpg|thumb|right|Johannes Öhquist vuonna 1897. (Valokuva [[Daniel Nyblin]].)]]
'''Johannes Wilhelm Öhquist''' ([[6. joulukuuta]] [[1861]] [[Venjoki]], [[Inkerinmaa]] – [[15. lokakuuta]] [[1949]] [[Wolfach]], [[Baden]], [[Saksa]]) oli suomalainen virkamies, kielenopettaja, taidehistorioitsija ja poliittisesti aktiivinen kirjailija.<ref name="matrikkeli">[http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet_2/P-O.pdf Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640-1917, osa P–Ö.] Viitattu 17.8.2013.</ref> oli suomalainen virkamies, kielenopettaja, taidehistorioitsija ja poliittisesti aktiivinen kirjailija. Hän edisti Saksan ja Suomen kulttuurisuhteita ja levitti saksan kielellä tietoa Suomesta. Hän pyrki myöhemmin levittämään myös [[kansallissosialismi]]n aatetta Suomeen. Johannes Öhquist oli kenraaliluutnantti [[Harald Öhquist]]in isä.
 
==Ura==
Johannes Öhquistin vanhemmat olivat Venjoen pappina ja myöhemmin [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] [[Pyhän Marian seurakunta (Pietari)|Pyhän Marian seurakunnan]] kirkkoherrana toiminut [[rovasti]] Johannes Christoffer (Risto) Öhquist sekä Olga Maria Avenarius. Hänen äitinsä oli saksalaista syntyperää ja [[Saksan kieli|saksa]] oli myös Johannes Öhquistin äidinkieli. Hän kävi koulunsakin saksaksi ja oppi lisäksi täydellisesti ruotsia ja venäjää sekä kohtalaisesti suomea. Öhquist kirjoitti ylioppilaaksi Pietarin St. Petrischulesta 1881 ja opiskeli oikeustiedettä 1881–1884 [[Pietarin yliopisto|Pietarin]], 1884–1886 [[Moskovan yliopisto|Moskovan]] ja sen jälkeen [[Helsingin yliopisto]]ssa, josta suoritti oikeustutkinnon vuonna 1887. Hän toimi [[Suomen kenraalikuvernööri]]n kanslian arkistonhoitajana 1888–1910 ja Helsingin yliopiston saksan kielen lehtorina 1895–1916. Lisäksi hän oli 1890-luvulla saksan kielen opettajana useissa kouluissa Helsingissä, muun muassa [[Svenska normallyceum]]issa 1893–1894 ja [[Nya svenska läroverket]]issä 1895–1897. Öhquist julkaisi useita saksan kielen oppikirjoja ja lukemistoja, jotka säilyivät käytössä vuosikymmeniä.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|nimi=Öhquist, Johannes (1861 - 19491861–1949)|tekijä=Menger, Manfred enger|ajankohta=14.6.2002|id=6553 | osa=10 | sivu=875–876 }}</ref>
 
Öhquist tunsi useita taiteilijoita ja kulttuurivaikuttajia. Hän osallistui kirjallisuus- ja taidekriitikkona 1900-luvun alussa Suomessa käytyyn keskusteluun [[symbolismi]]sta. Hänen vuonna 1912 julkaisemansa teos ''Suomen taiteen historia'' oli ensimmäinen laaja esitys aiheestaan. Öhquist kokeili siipiään myös kirjailijana ja runoilijana, mutta sai elämänsä aikana julkaistua vain kolme romaania sekä muutamia runojaan. Hän sai [[professori (arvonimi)|professorin arvonimen]] 1925.<ref name="KB" />
 
Vuosisadan vaihteessa Öhquist levitti erityisen ahkerasti Suomen [[Perustuslailliset|perustuslaillisten]] propagandaa saksankielisiin maihin. Hänellä oli laajat yhteydet Saksan ja [[Itävalta|Itävallan]] lehtiin, kustantamoihin ja tunnettuihin henkilöihin. Vuoteen 1918 mennessä hän julkaisi, toimitti tai käänsi noin 20 Suomen kysymystä käsittelevää saksankielistä kirjaa, osan niistä salanimillä Wilhelm Habermann, Wilho Suomalainen ja Richard Schreiber. Lisäksi Öhquist julkaisi aiheesta satoja aihetta käsitteleviä kirjoituksia ja osallistui vuosina 1901–1902 ''Finnländische Rundschau'' -lehden julkaisemiseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän kuului [[Jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] tukijoihin ja toimi vuosina 1916–1918 suomalaisten aktivistien [[Berliini]]n-toimistossa ("Finnländisches Büro").<ref name="KB" />
 
Suomen itsenäistyttyä Öhquist siirtyi Suomen Berliinin-lähetystön palvelukseen, jossa hän toimi aluksi virkailijana, vuodesta 1919 sanomalehtiavustajana ja 1921–1927 sanomalehtiattašeana. Jäätyään 1927 eläkkeelle hän toimi vapaana kirjailijana. Vielä eläkevuosinaankin hän oli johtava hahmo Suomea koskevassa saksankielisessä julkaisutoiminnassa ja välitti vastaavasti Suomeen ja Suomen lehtiin tietoja Saksan oloista ja kirjallisuudesta. Kansallissosialistien noustua 1933 valtaan Saksassa Öhquist kääntyi nopeasti uuden ideologian kannattajaksi ja levittäjäksi. Hän julkaisi vuonna 1938 Saksan propagandaministeriön tuella tuotetun kirjan ''Kolmas valtakunta: kansallissosialismin synty, taisteluvuodet, maailmankatsomus ja yhteiskunta'', joka käännettiin myös ruotsiksi ja saksaksi. Korjattu saksankielinen laitos ilmestyi 1941 nimellä ''Das Reich des Führers''. Vuodesta 1940 Öhquist asui pysyvästi Saksassa, [[Schwarzwald]]in Wolfachissa.<ref name="KB" /> Hän oli mukana [[Berliini]]ssä asuneiden suomalaisten talvella 1944–1945 perustaman lyhytikäisen [[Suomi-liitto|Suomi-liiton]] toiminnassa.<ref>Lauri Haataja, Lauri: [http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353053983092kirja-arvostelu/art-2000002586988.html Kotinatsit luokkakuvassa: Henrik Ekberg tutki suomalaiset johtajan varjot.] ''Helsingin Sanomat'' 21.2.1992. Viitattu 323.5.20152018.</ref>
 
Johannes Öhquist oli kolmesti naimisissa. Hänellä oli ensimmäisestä liitostaan kaksi lasta, joista toinen oli kenraaliluutnantti Harald Öhquist.<ref name="matrikkeli" /> Johannes Öhquistin veli oli kirjailija [[Alexander Öhquist]].
Rivi 14 ⟶ 15:
Fenix-Kustannus on julkaissut Matti Liinamaan suomentaman ja Öhquistin käsikirjoituksen pohjalta toimittaman muistelmateoksen ''Pietarista kolmanteen valtakuntaan'' (2006).
 
==Saavutukset shakinpelaajanašakinpelaajana==
Johannes Öhquist oli vuonna 1886 perustetun [[Helsingin Shakkiklubi]]n perustajajäsen, sen varapuheenjohtaja vuosina 1886–1892, puheenjohtaja 1892–1897 sekä 1901–1906 ja kunniajäsen vuodesta 1911.<ref name="KB" /> Hän oli lisäksi Suomen ensimmäinen kärkipelaaja.{{kenen mukaan}}
 
ShakistaŠakista 1800-luvun Suomesta on hyvin niukasti historiallista aineistoa. On kuitenkin oletettu ,<ref>[http://www.chess.com/news/paladiinin-lyysit-ii-9987 http://www.chess.com/news/paladiinin-lyysit-ii-9987]{{404}}</ref>, että Öhquist nousi Helsingin Shakkiklubin johtavaksi pelaajaksi jo klubin alkuaikoina. Hänestä ei ehtinyt tulla shakkimestariašakkimestaria, koska arvonimi perustettiin Suomen mestaruuden myötä vasta vuonna 1922. Hänelle myönnettiin shakkitehtävienšakkitehtävien laadinnan ansioista kansallisen tehtävämestarin arvonimi vuonna 1936. <ref>[http://www.saunalahti.fi/~stniekat/st/mest.htm http://wwwSUOMALAISTEN TEHTÄVÄSHAKILLISIA ARVOJA.saunalahti.fi/~stniekat/st/mest.htm]</ref>
 
Öhquistin shakkihegemonianšakkihegemonian mursi joskus 1890-luvulla nuorukainen nimeltä [[Anatol Tschepurnoff]] (1871–1942). Vuonna 1893 Öhquist vielä voitti Tschepurnoffin tuloksella 7 voittoa 2 tasapeliä ja 3 tappiota. Tarkkaa tietoa siitä, milloin Tschepurnoffista tuli Suomen johtava{{kenen mukaan}} pelaaja, ei ole. Anatol Tschepurnoff olikinoli sitten Suomen kärkipelaaja yli kolme vuosikymmentä{{kenen mukaan}}.
 
== Teoksia ==
Rivi 36 ⟶ 37:
 
== Kirjallisuutta ==
* ''Pietarista kolmanteen valtakuntaan'';. Johannes Öhquistin saksankielisestä käsikirjoituksesta ''Erinnerungen'' suomentanut sekä muistelmia täydentävän kuvauksen Johannes Öhquistin taustasta ja elämänvaiheista laatinut Matti Liinamaa. Fenix-Kustannus Oy, Espoo 2006 . ISBN 9789518621716978-951-862-171-6
 
==Lähteet==
===Kirjallisuus===
*Suomen Shakki 11b (1986), s. 590, ja s625. 625
 
===Viitteet===
{{Viitteet}}
 
==Aiheesta muualla==
* {{UVF|OehquistJohannes Öhquist, Johannes}}
 
{{AAKKOSTUS:Öhquist, Johannes}}
Rivi 52 ⟶ 56:
[[Luokka:Inkeriläiset henkilöt]]
[[Luokka:Suomalaiset arkistonhoitajat]]
[[Luokka:Suomalaiset juristit]]
[[Luokka:Vuonna 1861 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1949 kuolleet]]