Ero sivun ”Muinaiskreikka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 27:
{{Pääartikkeli|[[Klassinen kreikka]]}}
Klassisella kaudella kreikka ei ollut yhtenäinen kieli, vaan se jakaantui useaan eri murteeseen, kun jokaisella [[polis|kaupunkivaltiolla]] oli käytännössä oma murteensa. Murteiden [[keskinäinen ymmärrettävyys]] oli joskus heikkoa, mutta sivistyneistö pystyi kuitenkin useimmiten kommunikoimaan keskenään. Murteiden pääryhmiin kuuluivat [[Arkadia]]ssa ja [[Kypros|Kyproksella]] puhuttu [[arkado-kyproslainen murre]], Etelä- ja Länsi-Kreikassa puhuttu [[doorilainen murre]] (johon lasketaan usein myös niin sanotut luoteismurteet), [[Boiotia]]ssa, [[Thessalia]]ssa, [[Lesbos|Lesboksen]] saarella ja [[Anatolia|Vähän-Aasian]] rannikon pohjoisosissa puhuttu [[aiolialainen murre]] sekä [[Euboia]]lla ja Vähän-Aasian rannikon keskiosissa puhuttu [[joonialainen murre]], josta [[antiikin Ateena|Ateenassa]] ja muualla [[Attika]]ssa puhuttu [[
Yhtenäistä kirjakieltä ei vielä ollut, vaan murteita käytettiin myös kirjallisuudessa. Esimerkiksi [[kuorolyriikka]] oli yleensä kirjoitettu doorilaisella murteella. [[Homeros|Homeroksen]] eepokset on kirjoitettu taiteellisella sekakielellä, niin kutsutulla [[homeerinen kreikka|homeerisella kreikalla]], jossa yhdistyy monen eri murteen ja aikakauden vaikutus ja jota kukaan ei puhunut sellaisenaan. Arvostetuimpaan asemaan nousi attikalainen murre, jota pidetään kreikan kaikkein ”klassisimpana” muotona ja jolla suurin osa kaikkein kuuluisimmasta [[antiikin Kreikan kirjallisuus|antiikin kreikkalaisesta kirjallisuudesta]] on kirjoitettu. Se on myös juuri se kreikan muoto, jota myöhempinä aikoina on opetettu kouluissa klassisena kielenä.
| |||