Ero sivun ”Porajmos” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 10:
Kansanmurhassa kuolleiden romanien määrää on vaikea arvioida, sillä Itä- ja Etelä-Euroopan romaneita ei ollut juurikaan tilastoitu. Myös murhien dokumentointi oli puutteellista. Arviot kuolonuhreista vaihtelevat 200 000:n ja 500 000:n välillä.<ref>[http://www.radoc.net/radoc.php?doc=art_e_holocaust_porrajmos&lang=en&articles=true ROMANIES AND THE HOLOCAUST: A REEVALUATION AND AN OVERVIEW]</ref><ref>Benz 2000, s. 117.</ref>
[[Zbigniew Brzezinski]] on arvioinut, että 800,000 romania kuoli Natsien toimesta <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Brzezinski, Zbigniew|Nimeke=Brzezinski, Zbigniew (2010). Out of Control: Global Turmoil on the Eve of the 21st Century. Simon & Schuster (Touchstone). p. 10. ISBN 978-1-4391-4380-3.|Vuosi=|Sivu=|Julkaisija=Brzezinski, Zbigniew}}</ref> ja [[:en:Ian_Hancock|Ian Hancock]] arvioi kuolleiden olevan yli 1,500,000.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Hancock, Ian|Nimeke=Hancock, Ian (2005), "True Romanies and the Holocaust: A Re-evaluation and an overview", The Historiography of the Holocaust, Palgrave Macmillan, pp. 383–396, ISBN 1-4039-9927-9[permanent dead link]|Vuosi=|Sivu=|Julkaisija=Hancock, Ian}}</ref>
Historoitsia Timothy Snyderin mukaan pelkästään Neuvostoliitossa on yli 8,000 dokumentoitua tapausta jossa romaneita murhattiin Einsatzgruppenin toimesta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Snyder, Timothy|Nimeke=Snyder, Timothy (2010). Bloodlands: Europe Between Hitler and Stalin. Basic Books. p. 276. ISBN 978-0-465-00239-9. Retrieved 30 June 2011.|Vuosi=|Sivu=276|Julkaisija=Snyder, Timothy}}</ref>
Vainoista selvinneet romanit eivät sodan jälkeen pitkään aikaan saaneet osakseen apua ja ymmärtämystä. Saksan viranomaiset, poliitikot ja kansalaiset pitivät 1970-luvulle saakka romaneja syypäänä omaan kohtaloonsa, sillä keskitysleireihin joutumista pidettiin heidän rikollisuutensa ja epäsosiaalisuutensa seurauksena. Romanit ovat alkaneet saada ymmärrystä vainoilleen vasta kansalaisoikeusliikkeen myötä.<ref>Benz 2000, s. 117–118.</ref>
| |||