Ero sivun ”Makarios III” versioiden välillä

| kuva = [[Tiedosto:Makarios III and Robert F. Wagner NYWTS cropped.jpg|200px]]

| arvo = [[Kyproksen ortodoksinen kirkko|Kyproksen ortodoksisen kirkon]] [[arkkipiispa]]

| virassa = [[1950]]–[[1977]]

| seuraaja = [[Chrysostomos I ]]

| arvo2 = [[Kyproksen tasavalta|Kyproksen tasavallan]] [[Kyproksen presidentti|presidentti]]

| seuraaja2 = [[NikosNíkos SampsonSampsón]] (juntta)

| arvo3 = [[Kyproksen tasavalta|Kyproksen tasavallan]] [[Kyproksen presidentti|presidentti]]

| edeltäjä3 = [[GlafkosGláfkos KleridesKlirídis]]

| seuraaja3 = [[SpyrosSpýros KyprianouKyprianoú]]

| syntymäaika = [[13. elokuuta]] [[1913]]

| syntymäpaikka = [[PaphosPáfos]], [[Kypros]]

| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|13|8|1913|3|8|1977}}

| ammatti = teologi

Makarios oli jo vuodesta 1950 [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] kruununsiirtomaan [[Kyproksenkreikkalaiset|kyproksenkreikkalaisten]] henkinen johtaja, ja halusi maan liittämistä [[Kreikka]]an eli ''[[enosisénosis]]ta''<ref name = huovinen/> ja tuki vastarintaliike/terroristijärjestö EOKAa[[EOKA]]a. Britannia oli haluton luopumaan tärkestä itäisen Välimeren omistuksestaan, vaikka Kreikka vei Kyproksen kiistan 1954 YK:hon. Britit karkottivat Makarioksen Kyprokselta 1956 [[Seychellit|Seychelleille]].<ref name = beazley>{{Kirjaviite | Tekijä = Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.) | Nimeke =Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos | Vuosi =1986 | Luku =Makarios III | Sivu = 164| Selite = Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): ''Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary''. Mitchell Beazley 1985 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Suuri Suomalainen Kirjakerho | Tunniste = ISBN 951-643-251-4 }}</ref><ref name = huovinen/> Kreikan pääministeri [[KonstantinosKonstantínos KaramanlisKaramanlís]]in johdolla ''enosisénosis'' hylättiin, sillä Kyproksen itsenäisyyden toteuttaminen asetettiin sen edelle. Asiasta solmittiin vuonna 1959 [[Zürichin sopimus]] ja [[Lontoon sopimus]] Turkin, Kreikan ja Ison-Britannian sekä Kyproksen eri väestöryhmien kesken. Sopimusten mukaan saari itsenäistyisi eikä sitä jaettaisi kahtia. Parlamentin ja hallituksen jako oli tasan eri kansallisuuksien kesken. Britannia sai pitää kaksi sotilastukikohtaansa saarella. Makariosin palatessa Kyprokselle [[1. maaliskuuta]] [[1959]] hänet otettiin Nikosiassa vastaan sankarina. Häntä oli vastaanottamassa arviolta 2/3 saaren kreikkalaisväestöstä. Joulukuussa 1960 hänet valittiin itsenäistyneen Kyproksen ensimmäiseksi presidentiksi<ref name = beazley/> ja 1964 maahan tuli YK:n rauhanturvajoukkoja.

Politiikassaan Makarios suuntautui [[Kansainyhteisö|Kansainyhteisöön]] ja [[Sitoutumattomien maiden liike|Sitoutumattomien maiden liikkeeseen]]. Hänen osallistumisensa sitoutumattomien maiden kokoukseen [[Belgrad]]issa syyskuussa 1961 hermostutti sekä Lontoon että Washingtonin. Yhdysvalloissa Makariosia alettiin epäillä [[kommunismi|kommunistien]] sympatoijaksi ja tietyissä piireissä häntä nimitettiin "Välimeren”Välimeren [[Fidel Castro|Castroksi]]”." Yhdysvallat pelkäsi saaren jäävän [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] käsiin, jos britit vetäisivät joukkonsa kuten pääministeri [[Harold Wilson]] oli ehdottanut. Tämän vuoksi Yhdysvallat oli jo 1964 lähtien suunnitellut saaren jakoa ja pohjoisosan antamista Turkille.<ref name="guardian_20020116">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/world/2002/jan/16/qanda.cyprus | Nimeke = Cyprus | Tekijä = Hamilos, Paul | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The Guardian | Ajankohta = 16.1.2002 | Julkaisupaikka = London | Julkaisija = Guardian News and Media Limited | Viitattu = 17.2.2013 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Makarioksen presidenttikauden aikana väkivalta jatkui kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä. Vuonna 1963 Makarios ehdotti perustuslainmuutosta, joka olisi poistanut Zürichin ja Lontoon sopimuksiin kirjatut etniset kiintiöt. Hänen mukaansa tämä olisi tuonut yhteisöt lähemmäs toisiaan ja tehostanut hallinnon toimintaa. Turkkilaiset pitivät tätä asemansa heikentämisyrityksenä ja sen seurauksena puhkesi taisteluja. Britannian joukot jakoivat pääkaupungin aselepolinjalla ja vuonna 1964 saarelle sijoitettiin [[Yhdistyneet kansakunnat|YK]]:n rauhanturvaajia, ja sekä Kreikka että Turkki puuttuivat asiaan. [[GeorgiosGeórgios GrivasGrívas]] perusti 1971 äärioikeistolaisen EOKA-B:n, jonka tavoitteena oli murhata Makarios ja liittää saari Kreikkaan.

Monien Kyproksen tasavallan kaikkien kaupunkien pääkatujen nimi on ''MakariosLeóforos IIIArchiepiskópou AvenueMakaríou III''.{{lähde|5.2.2015}} (”Arkkipiispa Makarios III:n valtakatu”) maan ensimmäisen presidentin mukaan.

== Lähteet ==

{{viitteetViitteet}}