Ero sivun ”Ruuti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Crt (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 188.238.94.232 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Crt tekemään versioon. Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla Kumoaminen |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 17:
== Savuttomat ruudit ==
Ensimmäisen savuttoman ruudin keksi [[ranska]]lainen [[Paul Vieille]] vuonna [[1886]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Paul-Vieille | Nimeke = Paul Vieille | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 16.5.2018 }}</ref> Poudre Blanche-ruuti koostui [[nitroselluloosa]]sta, pumpuliin imeytetystä [[typpihappo|typpihaposta]], joka liuotettiin eetteriin ja alkoholiin, painettiin levyiksi ja leikattiin paloiksi. Savuttoman ruudin etuna on sen savuttomuuden lisäksi suurempi teho, [[kivääri]]en kantomatka saatiin pidennettyä jopa 1 000 metriin. Savuton ruuti mahdollisti myös [[konekivääri|konetuliaseiden]] käyttöönoton.
Myös [[Alfred Nobel]] kehitti [[1887]] savuttoman ruudin, joka sai nimen kordiitti. Se koostuu nitroselluloosasta, johon imeytetään 20 % [[nitroglyseriini_(räjähde)|nitroglyseriini]]ä käyttämällä liuottimena asetonia. Ruutiin lisätään 5 % vaseliinia estämään nitroglyseriinin aiheuttamaa korroosiota aseessa. Asetoni kerättiin talteen, koska sen valmistus oli kallista ennen kemisti [[Chaim Weizmann]]in kehittämää synteettistä asetonia. Massa puristetaan reikien läpi langan ({{k-en|cords}}) muotoon, kuivataan ja leikataan paloiksi. Rakeet pinnoitetaan grafiitilla staattisen sähkön estämiseksi.
Rivi 52:
* {{Kirjaviite| Tekijä=Uola Mikko (päätoimittaja) | Nimeke=Räjähteet Suomessa - Historiaa mustasta ruudista 2000-luvulle | Julkaisija= Räjähdeyhdistys | Vuosi= 1998 | Tunniste=ISBN 952-90-9633-X }}
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
{{Metatieto}}
| |||