Ero sivun ”Lämpölaajeneminen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos sotkemisena (tehnyt 85.76.128.24) ja palautettiin versio 17257963, jonka on tehnyt Lentokonefani |
||
Rivi 129:
Jos lämpenevä kappale on pitkä, on lämpölaajenemisen aiheuttama pituuden muutos myös varsin suuri. Tämän vuoksi lämpölaajeneminen pitää ottaa huomioon esimerkiksi sillanrakennuksessa. Sillan ramppeihin tehdään yleensä pienet raot, jotka sallivat sillan laajentua ja kutistua rikkoutumatta. Samoin rautatieliikenteen alkuvaiheessa peräkkäisten ratakiskojen välissä oli raot. Tarvittaessa isompaa liikevaraa kiskojen päät viistettiin ja laitettiin limittäin, jolloin viisto raon muoto aiheutti vähemmän tärinöitä kuin suora rako. Nykyisin tekniikan kehittymisen myötä ratakiskot hitsataan yhteen ja lämpölaajeneminen estetään kiinnittämällä kisko tiukasti ratapölkkyihin, jolloin lämpötilanmuutokset aiheuttavat kiskoihin lämpöjännityksiä, eli kylmä aiheuttaa vetojännitystä ja kuuma puristusjännitystä.
Lämpölaajenemista hyödynnetään esimerkiksi [[juna]]n pyörien kiinnittämisessä: Keskiö jäähdytetään ja teräksisiä pyöriä kuumennetaan monta sataa astetta. Sitten kuuma pyörä sovitetaan sopivalla välyksellä valmistettuun keskiöön ja annetaan sen jäähtyä. Jäähtyessään pyörä puristuu tiukasti kiinni keskiöön ja täten saadaan luja kiinnitys. Teräksen lämpösovituksessa sovitustiukkuus on –0,01 mm/akselin halkaisijan 10 mm eli jos akseli on 50 mm tulee kiinnitettävän kappaleen reikä olla 49,95 mm ja sovituslämpötilaero 300 °C.
Myös analogisten [[lämpömittari|lämpömittareiden]] toiminta perustuu lämpölaajenemiseen.
| |||