Ero sivun ”Sielusta” versioiden välillä

3 168 merkkiä lisätty ,  13 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (Botti lisäsi: de:De Anima, is:Um sálina)
'''''Sielusta''''' ({{k-grc|Περὶ Ψυχῆς|Peri psykhês}}, {{k-la|''De Animaanima''}}) on [[Aristoteles|Aristoteleen]] [[psykologia]]a käsittelevä teos. Se hahmottelee hänen [[filosofia]]nsa koskien elävien olentojen mieltä ja [[sielu]]a. Se keskittyy erilaisiin sieluihin, joita on erilaisilla elävillä olennoilla. Sieluja erottavat ne elämänprosessit, jotka organismit käyvät läpi. Näin [[kasvi|kasveilla]] on kyky ravita itseään ja lisääntyä, mikä on vähimmäisvaatimus kaikille eläville organismeille. Ihmistä alemmilla [[eläin|eläimillä]] on lisäksi kyky aistia ja liikkua. [[Ihminen|Ihmisillä]] on kaikki nämä ja lisäksi kyky ajatella.
 
Aristoteleen käsitys "sielusta" (''psykhê'') on vain kaukaista sukua niille ajatuksille, jotka käsitteeseen nykyään usein liitetään. Hän katsoi, että sielu on elävien olentojen ''muoto'' tai ''olemus''. Näin sielu ei ole erillinen siitä ruumiista, jossa se on, eikä sillä ole itsenäistä olemassaoloa. Organismista tulee organismi juuri siksi, että sillä on sielu, ja näin ajatus ruumiista ilman sielua tai sielusta ilman ruumista on yksinkertaisesti mahdoton. Aristoteles kuitenkin spekuloi, että jotkut sielun osat — järkiosa — olisi mahdollista ajatella oleviksi ilman ruumista, mutta muita osia ei. Joka tapauksessa ajatus on kaukana nykyisin sieluun liitetystä ajatuksesta jonkinlaisesta henkisestä substanssista, joka "asuttaa" ruumista. Jotkut kommentaattorit ovatkin ehdottaneet, että Aristoteleen käsite "sielu" olisikin parempi kääntää esim. "elämänvoimaksi".
''Sielusta'' on jaettu kolmeen kirjaan. Kirja II sisältää monta mielenkiintoista näkemystä [[eläin|eläimistä]] ja niiden kyvystä kävellä. Aristoteleen mukaan sielu saa aikaan tämän kyvyn, ollen näin liikkumisen ja liikkumattomuuden alkusyy eli prinssiippi. Kun jokin tuntee halua, se saa aikaan tämän liikkeen kohti tämän haluamaa asiaa.
 
== Sisältö ==
Kirja III käsittelee järjellistä sielua, joka on järjellisen eläimen eli [[ihminen|ihmisen]] ominaispiirre ja hänet muista eläimistä erottava tekijä.
 
''Sielusta'' on jaettu kolmeen kirjaan.
 
'''Kirja I''' käsittelee aiempien filosofien käsityksiä ja rajaa tutkimuksen aluetta ja menetelmiä. Aristoteles toteaa, että "sielu on elävien olentojen prinsiippi" (''arkhê tôn zôôn'', 402a6-7) eli niiden olemassaolon ensimmäinen tekijä ja syy.
 
'''Kirja II''' sisältää sielun jaon kolmeen osaan sekä sen käsittelyn, kuinka nämä osat liittyvät organismien elämään. Hän käsittelee laajemmin kasveille ja eläimille yhteistä "ravitsevaa sielua" ja eläimille ominaista "aistivaa sielua". Kaikilla elävillä olennoilla, sekä kasveilla että eläimillä, täytyy olla kyky ravita itseään ja lisääntyä samaa lajia olevien elävien kanssa. Samoin kaikilla eläimillä on kyky aistia, ja näin niillä on vähintään tuntoaisti, minkä hän katsoo olevan myös muiden aistien edellytys, sekä kyky tuntea nautintoa ja kipua, mikä on yksinkertaisin aistimuksen laji.
 
Jos eläimet voivat tuntea nautintoa ja kipua niillä on myös halu. Sen lisäksi joillakin eläimillä on muita aisteja (näkö, kuulo, maku) ja joidenkin kyky aistia on kehittyneempi (kyky erottaa kappaleita monimutkaisemmilla tavoilla, pelkän nautinnon ja kivun aistimisen lisäksi). Aristoteles käsittelee sitä, kuinka tämä toimii.
 
''Sielusta''Näiden lisäksi joillakin eläimillä on jaettu[[muisti|muistamisen]], kolmeen[[mielikuvitus|mielikuvituksen]] ja itsensä liikuttamisen kirjaankyky. Kirja II sisältää montajoitakin mielenkiintoistamielenkiintoisia näkemystänäkemyksiä [[eläin|eläimistä]] ja niiden kyvystä kävelläliikkua. Aristoteleen mukaan sielu saa aikaan tämän kyvyn, ollen näin liikkumisen ja liikkumattomuuden alkusyy eli prinssiippi. Kun jokin tuntee halua, se saa aikaan tämän liikkeen kohti tämän haluamaa asiaa.
 
'''Kirja III''' käsittelee rationaalista sielunosaa eli järkisielua, joka kuuluu vain järjellisille eläimille eli ihmisille ja on näin ihmisen ominaispiirre ja hänet muista eläimistä erottava tekijä. Myöhemmät osat kirjasta palaavat aiempiin aiheisiin antaen osittain ristiriitaisia vastauksia. Jotkut ovat päätelleet tästä, että nämä kirjat eivät olleet alun perin osa teosta ja että ne on liitetty siihen myöhemmin erehdyksessä. Näihin sisältyy mm. tunnettu osio "aktiivisesta" tai "toimivasta intellektistä".
 
== Katso myös ==
 
* [[Aristoteleen psykologia]]
 
== Kirjallisuutta suomeksi ==
 
* Aristoteles: ''Sielusta'', teoksessa ''Teokset 5''. Suomennos Kati Näätsaari, selitykset Juha Sihvola. Helsinki: Gaudeamus, Helsinki 2006.
 
== Aiheesta muualla ==
 
* [http://etext.library.adelaide.edu.au/a/a8so/ Aristoteles: ''Sielusta''], käännös J. A. Smith] {{en}}
 
{{Tynkä/Filosofia}}
 
[[Luokka:Aristoteleen teokset]]
62 454

muokkausta