Ero sivun ”Armas Äikiä” versioiden välillä

10 merkkiä poistettu ,  1 vuosi sitten
Lähteettömiä voisi poistaa, samoin arkistolähteeseen viitattu teksti
(Lähteettömiä voisi poistaa, samoin arkistolähteeseen viitattu teksti)
Armas Äikiä syntyi [[Karjalankannas|Karjalankannaksella]], Viipurin läänin Pyhäjärvellä kyläräätälin perheeseen. 19-vuotiaana Äikiä muutti Helsinkiin, missä hän alkoi osallistua poliittiseen toimintaan kommunistien riveissä sekä vasemmistotyöväen julkisissa järjestöissä. Äikiä työskenteli toimittajana ja hän oli päätoimittaja [[Liekki (poliittinen lehti)|Liekki]]-, [[Itä ja Länsi]]- sekä [[Työväenjärjestöjen Tiedonantaja]] -lehdissä. Vuodet 1927–1928 ja 1930–1935 Äikiä vietti vangittuna. Tuomiot tulivat kiellettyyn poliittiseen toimintaan osallistumisesta.<ref name="KB" /><ref>Armas Äikiä (1904–1965) (Kuusankosken kaupunginkirjasto 2002) [http://authorscalendar.info/aikia.htm linkki]</ref>
 
Vapauduttuaan 1935 Äikiä siirtyi vapauduttuaan 1935 [[Neuvostoliitto]]on. Koska hän teki sen laittomalla tavalla ja vielä kesken ehdonalaisen vapautensa, Äikiähän menetti Suomen kansalaisuuden.<ref name="KB" /> [[Kansan Arkisto]]ssa säilyneen vankipassinsa mukaan hänellä olisi ollut jäljellä vielä yli vuosi [[ehdonalainen vapaus|ehdonalaista vapautta]]: hänen piti ilmoittautua kerran kuussa ehdonalaisvalvojalleen Helsingin poliisilaitoksella, eikä hän saanut poistua Helsingin kaupungin alueelta ilman ehdonalaisvalvojan lupaa. Hän olikin sittemmin Neuvostoliiton kansalainen kuolemaansa asti.
 
==Neuvostoliitossa==
Rajan takana Äikiä työskenteli aluksi [[Suomen kommunistinen nuorisoliitto|Suomen kommunistisen nuorisoliiton]] (SKNL) palveluksessa.<ref name="kallis502">''Kallis toveri Stalin'', s. 512.</ref> Äikiä opiskeli nimellä ''Pavel/Paul Hirn'' [[Lenin-koulu|Moskovan kansainvälisessä Lenin-koulussa]], jonka lakkauttamisen yhteydessä 1938 hänet siirrettiin [[Komintern]]in palvelukseen.<ref>Krekola, s. 338–339, 350.</ref> Äikiästä tuli [[Kommunistinen nuorisointernationaali|Kommunistisen nuorisointernationaalin]] Suomen-asioiden esittelijä. [[Otto Wille Kuusinen|Otto Wille Kuusisen]] [[Talvisota|talvisodan]] aikana johtamassa [[Terijoen hallitus|Terijoen hallituksessa]] (1939–1940) Äikiä oli nimetty maanviljelysministeriksi. Hän ei koskaan tehnyt tähän tehtävään liittyviä virkatoimia, kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet.
 
Toimittaja [[Yrjö Kilpeläinen]] eli nimimerkki Jahvetti väitti useassa pakinassaan, että Äikiä olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Kuusinen oli Jahvetin tietojen mukaan kuitenkin estänyt tämän, mikä johtui Äikiän taiteellisen ilmaisun kehnoudesta.
 
Jahvetin mukaan Äikiä säästyi [[Josif Stalin|Stalinin]] suurpuhdistuksilta vuosina 1936–1938 ryhtymällä heti puhdistusten ensi vaiheessa salaisen poliisin [[NKVD|NKVD:n]] avustajaksi ja ilmiantajaksi.<ref> Kremlin kellot, s. 145 </ref>
 
Vuosina 1942–1944 Äikiä toimitti Kominternin suomenkielisiä radiolähetyksiä eli suomalaisille suunnattua radiopropagandaa [[Arkangeli]]ssa ja [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]issa.<ref name="kallis502"/> Hänellä oli tapana huudella herjoja ja kommentteja Jahvetin radiopakinoiden päälle samalla lähetystaajuudella<ref name="KB" />. Äikiän värikäs kielenkäyttö radiolähetyksissä tuotti hänelle kansan suussa liikanimen "Räikiä"aref>.
 
Äikiästä tuli [[Karjalan kirjailijaliitto|Karjalan kirjailijaliiton]] puheenjohtaja vuonna 1940 ja [[Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta|Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan]] Korkeimman Neuvoston taideasiain hallinnon päällikkö [[11. heinäkuuta]] [[1940]]. Äikiä laati sanoituksen tasavallan kansallislauluun, [[Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan hymni]]in.<ref>Karjalan-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavallan valtiohymni (www.heninen.net) [http://heninen.net/karjalantasavalta/vanhahymni_f.htm linkki]</ref>Leena Sharma: Kun Kansallisteatteri murhasi Stalinin. Suomen Kuvalehti 17/24.4.2018 s. 42–45</ref>
 
==Takaisin Suomeen==
 
Äikiä palasi vuonna 1947 Suomeen<ref>Krekola, s. 372, 404.</ref>, mutta hän ei saanut koskaan takaisin Suomen kansalaisuuttaan. Äikiä työskenteli työviisumilla toimittajana melko vaikutusvaltaisella paikalla [[Demokraattinen Lehdistöpalvelu|Demokraattisen lehtipalvelun]] (DLP) johdossa. Hän kirjoitti myös pakinoita SKP:n pää-äänenkannattaja [[Työkansan Sanomat (1945)|Työkansan Sanomiin]] nimimerkillä ''Liukas Luikku''<ref name="KB" />. Töitä rajoitti huomattavasti Äikiän Venäjällä kehittynyt alkoholismi, joka katkaisi hänen työskentelynsä joskus jopa viikkokausiksi{{Lähde}}.
 
Vuonna 1952 Äikiä ajautui konfliktiin [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]]:n [[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaan Sana]]n päätoimittaja [[Raoul Palmgren]]in kanssa. Palmgren piti DLP:n toimittamaa materiaalia julkaisukelvottomana ja sen johtajan ''Viljo Veijon'' nimellä julkaisemia romaaneja taiteelliselta arvoltaan vähäisinä. Äikiä voitti kiistan, sillä Palmgren jätti marraskuun lopussa eroanomuksensa SKP:lle, ja SKDL:n liittotoimikunta vapautti hänet päätoimittajan tehtävistä 15. joulukuuta 1952.<ref>Haikara, s.102–111.</ref> Tilalle nimitettiin [[Jarno Pennanen]]. Vuoden 1956 loppukesästä Äikiä nimitettiin lyhyeksi aikaa Työkansan Sanomien vt. päätoimittajaksi lomalle siirretyn [[Mauri Ryömä]]n tilalle, jolloin hänen tehtäväkseen muodostui Ryömän käynnistämän avoimesti puolueen ongelmia ruotineen lehdistökeskustelun taltuttaminen.<ref>Veli-Pekka Leppänen: ''Ohranasta oppositioon; Kommunistit Helsingissä 1944–1951'', s. 837. KSL, Helsinki 1994.</ref>
 
Äikiä oli jonkinlainen taustavaikuttaja SKP:ssa, mutta häntä ei Neuvostoliiton kansalaisena valittu virallisesti puolueen puolue-elinten jäseneksi. [[Veli-Pekka Leppänen]] on kutsunut Äikiää SKP:n "politbyroon ulkojäseneksi".<ref>Leppänen, s. 42.</ref>
 
Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman ''Henkipatto'' ja Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit ''Lotta Hilpeläinen'' 1951 ja ''Sinisten silmien tähden'' 1952. Hän sanoitti myös poliittisia [[kisällilaulu]]ja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi [[Aleksandr Puškin]]in, [[Mihail Lermontov]]in ja [[Vladimir Majakovski]]n runoja.<ref name="KB" />
==Viimeiset vuodet ja hautajaiset==
 
Äikiä kuoli alkoholin liikakäytön seurauksiin Helsingissä [[20. marraskuuta]] [[1965]]. Viimeisenä elinvuonnaan hän ei mitä ilmeisimmin työskennellyt lainkaan: hänen [[Kansan Arkisto]]ssa säilytetystä vuoden 1965 tammikuussa leimatusta [[Yleinen Lehtimiesliitto|Yleisen lehtimiesliiton]] myöntämästä [[lehtimieskortti|lehtimieskortistaan]] puuttuu merkintä lehdestä tai lehtipalvelusta sekä poliisiviranomaisen leima ja kuittaus kohdasta, jonka mukaan kortin haltijalla on pääsy poliisin yleisöltä sulkemiin tilaisuuksiin ja paikkoihin. Äikiän artikkeleita ei enää vuoden 1965 lehdistä löydy.{{Lähde}}
 
Kommunisti-lehden päätoimittaja [[Inkeri Lehtinen]] kirjoitti artikkelissaan hautajaisista, että "koko kansanvaltainen Suomi oli saattamassa suurta johtajaansa".<ref>artikkeli KOMMUNISTIKommunisti-lehdessä 6.12.1965</ref> Äikiän uurna laskettiin [[Malmin hautausmaa]]lle [[Suomen Kommunistinen Puolue|SKP:n]] johtohenkilöiden yhteishautaan. Uurnan laskivat [[Aimo Aaltonen]] ja [[Ville Pessi]] presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] tehtävään määräämän poliisivartion tiukassa valvonnassa;. presidentinPresidentin käskystä muiden saattajien läsnäoloa ei sallittu.<ref>päiväkirjamerkintä 12.12.-65, Aimo Aaltosen jälkeenjääneet paperit, Kansan Arkisto</ref>
 
== Teoksia ==
* ''Kaksi soturia'' : runoelma. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1941
* ''Laulu kotkasta'' : runoelma. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1941
* ''Kalterilyyra'' : runoja. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1945
* ''Tulikantele'' : runoja. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1947
* ''Henkipatto''. Kansankulttuuri, Helsinki 1948
* ''"Kolmas tie"''. Kansankulttuuri, Helsinki 1948
* ''Sinisten silmien tähden''. Kansankulttuuri, Helsinki 1952
* ''Tänään ja vuonna 1965''. Kansankulttuuri, Helsinki 1959
* ''Laulaja tulivuoren juurella : [[Kössi Kaatra]]n elämä ja työ''. Yhteistyö, Helsinki 1962
* ''Historia paljastaa : SDP:n johdon todelliset kasvot'' ;, kirj. Armas Äikiä ym. ;, julk. Helsingin puhelinyhdistyksen työntekijöiden toveriryhmä. Helsinki 1975
 
== Suomennoksia ==
* A. S. Pushkin : ''Valitut teokset. I kirja : Runoja ja runoelmia'' ; toimitus [[J. E. Virtanen]], [[P. A. Hyppönen]], [[Väinö Aalto]] ; suomentaneet [[Jalmari Virtanen]], [[Tatu Väätäinen]], Armas Äikiä, [[Kaarlo Halme]], [[Emil Virtanen]], V. K. T. Kirja, Petroskoi 1937
* ''Neuvostorunoutta : kokoelma'' ; suomentanut Armas Äikiä. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1947
* Mihail Lermontov : ''Runoja ja runoelmia'' ; suomentanut Armas Äikiä. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1947
* Vladimir Majakovski : ''[[Vladimir Iljitsh Lenin]]'' ; suom. Armas Äikiä. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1947, 1952
* Mihail Lermontov : ''Karkuri : mtsyri'' ; suom. A. Äikiä. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1952
* [[Marietta Shaginjan]] : ''Luomistyön vapaudesta neuvostotaiteessa'' ; suom. Armas Äikiä. Kansankulttuuri, Helsinki1 1953
* Vladimir Majakovski : ''Hyvin! : lokakuu-runoelma'' ; suom. A. Äikiä. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1955
* Vladimir Majakovski : ''Runoja ja runoelmia'' ; suom. Armas Äikiä. Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1958
* ''20 Neuvostoliiton runoilijaa'' ; suom. Armas Äikiä. Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi 1960
 
==Lähteet==
 
==Aiheesta muualla==
*[http://authorscalendar.info/aikia.htm Armas Äikiä (1904 - 19651904–1965)] (Kuusankosken kaupunginkirjasto 2002)
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lähteenoja, Sirkka-Liisa | Nimeke = Sopuli, persoonat ja sivupersoonat| Vuosi = 2002 | Julkaisupaikka = Huhmari | Julkaisija = Karprint Ky | Tunniste = ISBN 952-9748-42-6| wwwSivut = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 7.2.2012 | Kieli =44–49 }}, ss. 44–49.
 
{{Terijoen hallitus}}
31

muokkausta