Ero sivun ”Filip IV (Espanja)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p wl, kh |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Felipe_IV_de_castaño_y_plata,_by_Diego_Velázquez.jpg|thumb|220px|Espanjan Filip IV n. 1631–1632, maalaus [[Diego Velázquez]]]]
[[Tiedosto:Retrato_de_Felipe_IV_en_armadura,_by_Diego_Velázquez.jpg|thumb|220px|Espanjan Filip IV vuonna 1628, maalaus [[Diego Velázquez]]]]
'''Filip IV''' ({{k-es|Felipe IV}}; [[8. huhtikuuta]] [[1605]] [[Valladolid]] – [[17. syyskuuta]] [[1665]] [[Madrid]]) oli [[Espanja]]n, [[Napoli]]n ja [[Sisilia]]n kuningas sekä nimellä ''Filip III'' viimeinen espanjalainen [[Portugali]]n kuningas. Hän hallitsi Espanjaa vuodesta 1621 kuolemaansa saakka sekä Portugalia vuodet 1621–1640. Hän oli Espanjan kuninkaan [[Filip III (Espanja)|Filip III:n]] ja [[Margareeta Itävaltalainen (
Filip IV seurasi isäänsä Espanjan valtaistuimelle 1621. Hän sai hallittavakseen suuren Espanjan imperiumin sekä lisäksi Molempain Sisiliain kruunut ja [[personaaliunioni]]n johdosta myös Portugalin kuninkuuden. Yrittäessään myöhemmin tehdä Portugalista Espanjan maakunnan Filip sai vastaansa kapinan ja menetti Portugalin kuninkaan aseman 1640, kun portugalilaiset nostivat kuninkaakseen Bragançan suvun [[Juhana IV (Portugali)|Juhana IV:n]]. [[Portugalin restauraatiosota|Portugalin restauraatiosodassa]] 1659–1668 hän yritti tuloksetta saada Portugalin takaisin. Filip osallistui ahkerasti [[Saksa]]ssa käytyyn [[kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotiseen sotaan]] katolisella puolella, mutta Espanjan voima ja sen asema maailmanpolitiikassa alkoi heikentyä, mikä tuli esille jo sodan aikana, ja Espanja kärsi pahoja tappioita [[Ranska]]a vastaan sotiessaan. Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt vuoden 1648 [[Westfalenin rauha]] oli Filipille arvovaltatappio, sillä käytännössä jo vuosikymmeniä itsenäisten, mutta edelleen nimellisesti Habsburgeille kuuluneiden, [[Yhdistyneet provinssit|Alankomaiden]] itsenäisyys sai siinä virallisen tunnustuksen. Ranskasta tuli Euroopan johtava valtio, ja Espanja heikkeni heikentymistään.
| |||