Ero sivun ”Oikeusvoima” versioiden välillä

'''Oikeusvoima''' tarkoittaa sitä, että [[tuomioistuin|tuomioistuimen]] tai hallintoviranomaisen tekemä ratkaisu rajoittaa toimintamahdollisuuksia myöhemmässä [[oikeudenkäynti|oikeudenkäynnissä]] tai hallinnollisessa käsittelyssä.<ref>''Tuomioistuinsanasto,'' Edita 2001, ISBN 951-37-3501-X, sivu 153.</ref> Oikeusvoima-käsite syntyy sen seurauksena, että ''"[[ne bis in idem]]"'' (ei kahdesti samassa asiassa)'' -nimellä tunnettu [[oikeusperiaate]] on toteutettu jonkin maan oikeusjärjestyksessä. Tällöin tuomioistuinten lainvoimaiset ratkaisut saavat ns. oikeusvoima-ominaisuuden. Käytännössä oikeusvoimalla tarkoitetaan, ettei tuomioistuin saa ottaa uudestaan käsiteltäväksi sellaista seikkaa, joka jo on [[lainvoima|lainvoimaisella]] päätöksellä ratkaistu (oikeusvoiman ''negatiivinen'' vaikutus)<ref name=hav>Havansi s. 181.</ref>. Myös jos oikeuskäsittelyssä tulee vastaan seikka, josta on jo annettu lainvoimainen ratkaisu, aikaisempi ratkaisu pitää panna uuden tuomion perusteeksi niin, ettei tuota seikkaa voida enää menestyksellä riitauttaa (oikeusvoiman ''positiivinen'' vaikutus)<ref>Havansi s. 181.<name=hav/ref>.

Oikeusvoima on siten eri asia kuin [[lainvoima]]. Ratkaisu tulee lainvoimaiseksi, kun se on lopullinen eli kun siitä ei saa (enää) valittaa. Kun harkitaan kysymystä, onko jokin seikka jo ratkaistu (lainvoimaisella) päätöksellä eli sisältyykö tämä seikka aiemmin tehtyyn ratkaisuun käsitellään kysymystä, jota nimitetään [[oikeustiede|oikeustieteessä]] "oikeusvoiman ulottuvuudeksi".

Eräissä poikkeuksellisissa tapauksissa on Suomen lain mukaan poikkeaminen ''ne bis in idem'' -periaatteesta mahdollista. Ns. ylimääräisin muutoksenhakukeinoin (vastakohta: säännönmukainen muutoksenhakukeino, eli tavallisimmin valitus) voidaan saattaa seikka, joka jo on ratkaistu lainvoiman saaneella päätöksellä uudelleen käsittelyyn. Ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja koskevat säännökset sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 31 lukuun. Ks. oikeudenkäymiskaari [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/17340004 ]

Ylimääräiset muutoksenhakukeinot ovat

* kantelu tuomiovirheen perusteella,

* menetetyn määräajan palauttaminen.

Muita ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja ei ole.

Kaikissa em. tilanteissa on kysymyksessä poikkeuksellinen menettely. Edellytykset ylimääräiselle muutoksenhaulle ovatkin varsin ankarat. Kaiken kaikkiaan OK:n 31 luvussa erotellaan 17 eri ylimääräistä muutoksenhakutilannetta (jotka ovat tosin osin päällekkäiset). Alla mainitaan tärkeimmät tilanteet.

Kantelu tuomiovirheen perusteella on mahdollinen muun muassa jos on tuomittu henkilö, jota ei ole kuultu. Käytännössä tällainen tilanne saattaa (poikkeuksellisesti) esiintyä joissain laajoissa rikosasioissa, joissa oikeudenkäynnin edetessä esitetään jatkuvasti uusia syytteitä useita vastaajia vastaan, jolloin saattaa syntyä tilanne, että joku vastaaja (joka vastattuaan omalta osaltaan on poissa asian jatkokäsittelystä oikeudessa) jää kuulematta jostain kokonaisuuteen suhteutettuna vähäisestä seikasta.

Lainvoiman saaneen tuomion purkaminen on mahdollista muun muassa jos oikeuden jäsen, syyttäjä tai asianosainen on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen.

Tunnetuin tuomionpurkutilanteista lienee kuitenkin tilanne, jossa ilmaantuu uusi todiste. Sellaiseen voidaan nojautua vain edellyttäen että saatetaan todennäköiseksi, ettei asianosainen ole voinut vedota aiemmassa oikeuskäsittelyssä puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen. Lisäksi asetetaan vetoamiselle uuteen todisteeseen lisäedellytyksiä, jotka ovat erilaiset sen mukaan, tapahtuuko vetoaminen vastaajan vahingoksi vai vastaajan eduksi.

==== Vastaajan eduksi ====

:Vetoaminen uuteen todisteeseen ''vastaajan eduksi'' edellyttää lisäksi, että todisteen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä. Lisäksi vetoaminen uuteen todisteeseen tulee eräissä tapauksissa kysymykseen, myös jos siihen on erittäin painavia syitä.

==== Vastaajan vahingoksi ====

''Ne bis in idem'' -periaate on varsinkin kansainvälisen yhteistyön lisäännyttyä erityisesti EU:n puitteissa johtaneet useisiin kansainvälisiin lainsäädäntöhankkeisiin. Näillä pyritään estämään henkilön tuomitseminen samasta rikoksesta useassa eri maassa. Suomen rikoslaki kieltää syyttämästä henkilöä teosta, jos samasta teosta on annettu lainvoimainen tuomio tekopaikan valtiossa tai toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Tuomion tulee kuitenkin olla pääasiaratkaisu: pelkkä syytteen tutkimatta jättäminen ei estä syytteen nostamista Suomessa. Jos syyte koskee kuitenkin

syyte voidaan nostaa. Mikäli asiassa on aiemmin kärsitty [[vapausrangaistus]] toisessa valtiossa, tämä vähennetään suomalaisesta tuomiosta. Muissa EU-maissa on lainsäädännön harmonisoinnin myötä vastaava lainsäädäntö.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Rikoslaki (39/1889) 1 luku, 13§] Viitattu 21.2.2007.</ref><ref>[HE 1/1996 Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta]. Viitattu 21.2.2007</ref>