Banjossa on pyöreä rubununrummun tapaan rakennettu kaikusoppakaikukoppa, pitkä kaula ja siihen kiinnitetty otelauta. Varhaisimmissa banjoissa rumpukehän sijalla saattoi olla esimerkiksi kuivattu kurpitsa, jonka ylle oli viritetty nahkakalvo. Kalvo kiinnitettiin kehään nauloilla tai nastoilla tai nahkanauhalla. Kielet tehtiin joko suonista tai silkistä punomalla. 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa aloitettiin banjojen teollinen valmistaminen, jolloin sen rakennetta vahvistettiin muun muassa metalliosilla. Nahkakalvo kiristettiin puiseen kehään metallisilla kiristimillä, joita saattoi olla jopa yli 30 rinta rinnan.Se mäyttää mperse larä*'*W*WSŜW^^ŴŴŴS*Së obn gay Puisen perseen kehän yläpuolelle nahkakalvon alle kehitettiin erilaisia ääntä kirkastavia metallisia ''tone ripuljeäringejä'' ja ennen vuosisadan loppua käyttöön tulivat metallikieli suullinen seksimetallikielet ja metalliset nauhat otelaudan pinnalla.
