Ero sivun ”Kommunismi” versioiden välillä

Englannin sisällissodan jälkeen Euroopassa vaikutti joukko filosofeja, joiden ajattelu lähti yhteisomistuksen luonnollisemmasta perustasta yksityisomistukseen nähden. Näin ajattelivat muun muassa [[Thomas Raynal]], [[Gabriel Bonnot de Mably]], [[Simon Linguet]], [[Morelly]] ja ennen kaikkea [[Etrepigny]]n pappi [[Jean Meslier]], joka omisti elämänsä seurakunnan talonpoikien oikeuksien puolesta taistelemiseen. Hän uskoi aiempien kommunalistien tapaan [[Egalitarismi|egalitaristiseen]] yhteiskuntaan, mutta linjasi vallankumouksen ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan kapinoinnin olevan ainoita reittejä haluttuun päämäärään. Vastaava vallankumousajatus löytyy marxilaisesta kommunismin tulkinnasta. Ranskalaiset [[François Babeuf]] ja [[Jean-Jacques Rousseau]] edustavat siirtymävaihetta varhaiskommunismista moderniin kommunismiajatteluun. [[Immanuel Kant]] ja Rousseau jatkoivat valistusajan yksityisomaisuuden arvostelua. Rousseau arvosteli yksityisomistusta ''Yhteiskuntasopimuksessaan'' muun muassa seuraavasti: ”Turmelus alkoi sinä päivänä, jolloin harkinta liittyi aistimukseen, jolloin järki otti vangikseen vaiston, jolloin ihminen keksi pitää huolta myös tulevista tarpeistaan, jolloin hän näiden tulevien tarpeiden nimessä jakoi esineet käsitteiden 'minun' ja 'sinun' mukaan ja loi omaisuuden”. Rousseaun mielestä liian suuret varallisuuserot kansan keskuudessa ovat pahasta, ja varallisuutta tulisi säädellä siten, että se olisi kaikkien kannalta tasapuolinen. Teoksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut pohtia tasa-arvoisuutta ja yksityisomaisuutta, vaan hyvän yhteiskunnan yleisiä periaatteita.<ref>Sandle 2006, s. 21.</ref>

 

 

==Kommunististen puolueiden johtamat maat 1900-luvulla==