Ero sivun ”Toivo Kärki” versioiden välillä

Kärki pohti [[iskelmä]]n olemusta koko elämänsä ja uransa ajan. Iskelmä oli hänelle ikuinen arvoitus, vaikka hän tunsi sen luonnetta monelta puolelta. Se ei ollut hänelle vain sävelmän, runon, sovituksen ja esityksen [[kombinaatio]]; se oli [[energia]]n keräymä, joka liikutti ihmistä henkisesti ja fyysisesti. Säveltämisen vaikeus ei ollut pelkästään siinä, että sormet "ajattelivat" eri tavoin kuin korvat, vaan myös siinä, että lopputulos ei välttämättä lainkaan vastannut ennakkokuvaa. Kärjen mielestä musiikin teoriaa oli mahdollista opettaa, mutta ei säveltämistä. [[Teosto]]n illanvietoissa Kärki otti usein yhteen joidenkin sellaisten vakavan musiikin säveltäjien kanssa, joiden teoksia kukaan ei hänen mielestään tosissaan viitsinyt kuunnella. Nämä puolestaan eivät lainkaan ymmärtäneet sitä, että Kärki testautti sävelmänsä yleisöllä ennen kuin itse suostui sanomaan mitään niiden arvosta. Tässä suhteessa Kärki oli kärsimätön: hän halusi arvion sävellyksistään heti eikä vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua. Pöytälaatikossa lojuva sävellys ei ollut hänelle käytännössä minkään arvoinen. Itseään Kärki piti ennakkoluulottomana ja avoimena taiteilijana eikä ymmärtänyt taiteen ja viihteen kuppikuntamaisuutta. Hänelle paljon merkityksellisempi ero oli sellaisella musiikilla, joka myi, ja sellaisella, joka ei menestynyt. Toimiessaan levytuottajana Kärki laski, että 20 prosentin on tuotava rahat niiden loppujen 80 prosentin kattamiseksi, jotka eivät myyneet.<ref>Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: ''Reino Helismaa: jätkäpoika ja runoilija'', s. 115–116. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1994.</ref>

 

 

==Salanimet==