Ero sivun ”Serge Gainsbourg” versioiden välillä

'''Serge Gainsbourg''', oikealta nimeltään '''Lucien Ginsburg''' ([[2. huhtikuuta]] [[1928]] – [[2. maaliskuuta]] [[1991]]), oli [[Ranskan juutalaiset|ranskanjuutalainen]] runoilija, laulaja-lauluntekijä, näyttelijä ja ohjaaja. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä ranskalaisista muusikoista ja lauluntekijöistä.

Gainsbourgin vanhemmat olivat [[VenäjäVenäjän keisarikunta|Venäjältä]]ltä [[Venäjän vallankumous|vallankumousta]] paenneita [[juutalaiset|juutalaisia]]. Isä Joseph Ginsburg soitti pianoa yökerhoissa, ja opetti pianonsoittoa Gainsbourgille ja tämän kaksoissiskolle Lilianelle.<ref name="simmons">{{Kirjaviite | Tekijä = Simmons, Sylvie | Nimeke = Serge Gainsbourg: A fistful of gitanes| Vuosi = 2001 | Julkaisupaikka = Lontoo | Julkaisija = Helter Skelter Publishing | Kieli={{en}} }}</ref>

Gainsbourg oli 11-vuotias, kun Ranska julisti sodan [[Natsi-Saksa|Saksalle]] vuonna 1939. Saksan miehittämässä [[Pariisi|Pariisissa]] juutalaisten pakollinen [[Keltainen daavidintähti|keltainen tähti]] vaikutti nuoreen Gainsbourgiin syvästi. Kun juutalaisille säädetty ulkonaliikkumiskielto teki Joseph Ginsburgin työstä Pariisissa mahdotonta, hän alkoi suunnitella perheen muuttoa [[Limoges]]iin Keski-Ranskaan, ja se onnistuikin väärien papereiden avulla. Sodan jälkeen perhe muutti takaisin Pariisiin, mutta nuori Gainsbourg oli muuttunut; ennen niin hyvä oppilas sai nyt huonoja arvosanoja ja koki itsensä ulkopuoliseksi.<ref name="simmons" />

30 ikävuoteensa saakka hän toimi taidemaalarina ja elätti itsensä soittamalla [[piano]]apianoa ravintoloissa. Musiikillista suosiota hän alkoi saavuttaa 1960-luvun puolivälin tietämillä. Vuoden [[Eurovision laulukilpailu 1965|Vuoden 1965 Euroviisuissa]] laulaja [[France Gall]] edusti voittoisasti [[Luxemburg]]ia Gainsbourgin kappaleella ”Poupée”[[Poupée de cire, poupée de son”son]]”. [[Eurovision laulukilpailu 1967|Vuoden 1967 Euroviisuissa]] [[Minouche Barelli]] edusti [[Monaco]]a Gainsbourgin kappaleella ”Boum Bada Boum” ja sijoittui viidenneksi.

Vuonna 1969 ilmestyi Gainsbourgin kansainvälisesti tunnetuin kappale ”[[Je t’aime... moi non plus]]”. Alun perin Gainsbourg äänitti kappaleen silloisen naisystävänsä [[Brigitte Bardot|Brigitte Bardot’n]]’n kanssa, mutta julkaistussa versiossa esiintyy Gainsbourgin myöhempi naisystävä [[Jane Birkin]]. Kappaleessa kuullaan naisen [[orgasmi]]n ääniä, ja se joutui monissa maissa sensuurin kohteiksi.<ref>Römpötti, Harri: Piirtäjä loikkasi elokuvaan. ''Helsingin Sanomat'' 16.9.2010, s. C 1.</ref> Siitä tuli kuitenkin useissa maissa menestys, ja monissa maissa Gainsbourgin aiempi maine perustui siihen.

1970-luvun alussa Gainsbourgilta ilmestyi [[Jean-Claude Vannier]]in tuottama ja sovittama [[konseptialbumi]] ''[[Histoire de Melody Nelson]]''. Albumilla esitetään ''[[Lolita]]''-tyylinen tarina, jossa hän esiintyy yhdessä Jane Birkinin kanssa. Albumi ei saavuttanut suuria myyntilukuja, mutta se on toiminut merkittävänä vaikutteena monille muille yhtyeille ja artisteille kuten [[Air]], [[David Holmes (muusikko)|David Holmes]] ja [[Beck]]. Se on kenties tunnetuin ranskankielinen konseptialbumi ja monet pitävät sitä jopa yhtenä kaikkien aikojen parhaista levyistä. Vuonna 1975 Gainsbourgilta ilmestyi [[musta huumori|mustaa huumoria]] sisältänyt, [[kansallissosialismi|natseja]] käsitellyt albumi ''[[Rock Around the Bunker]]''. Samoihin aikoihin ilmestyi myös hänen toinen merkittävä työnsä ''[[L’Homme à la Tête de Chou]]''.

Vuonna 1978 Gainsbourg äänitti [[Jamaika]]lla yhdessä [[Robbie Shakespeare]]n, [[Sly Dunbar]]in ja [[Rita Marley]]n kanssa [[reggae]]levyn ''Aux Armes et cetera'', jonka nimikappale oli [[reggae]]-versio ''[[Marseljeesi|Marseljeesista]]sta''. Tämän johdosta hän sai tappouhkauksia oikeistolaisilta [[Algerian sota|Algerian sodan]] veteraaneilta. Siitä tuli kuitenkin Gainsbourgin yksi parhaiten myydyistä levyistä. Myöhemmin hän äänitti vielä toisenkin reggaelevyn.

1980-luvulla Gainsbourg keskittyi esiintymään juovuksissa ja parta ajamatta erilaisissa televisio-ohjelmissa harjoittaen omanlaistaan sikailuun perustuvaa huumoriaan. Hän myös julkaisi albumit ''[[Love Onon Thethe Beat]]'' sekä viimeisen studioalbuminsa ''[[You’re Under Arrest]]'', joka sisälsi [[hip hop]] -vaikutteita. [[Eurovision laulukilpailu 1990|Vuoden 1990 Euroviisuissa]] [[Joëlle Ursull]] edusti [[Ranska]]aRanskaa Gainsbourgin kappaleella ”White and Black Blues”, joka sijoittui toiseksi. Hän myös levytti joitakin uusia kappaleita, kuten ”Les Enfants de la Chance” sekä duettona tyttärensä [[Charlotte Gainsbourg|Charlotten]] kanssa kohua herättäneen kappaleen ”Lemon Incest”.

Sarjakuvataiteilija [[Joann Sfar]] on ohjannut Gainsbourgin elämästä elokuvan ''[[Gainsbourg – tarina legendasta]]'' (''Gainsbourg (Vie héroïque)'', 2010).<ref>[{{Verkkoviite|osoite=http://suomenkuvalehti.fi/kuvien-takaa/seksitrubaduuri-gainsbourgin-elama-valkokankaalle/ |nimeke=Seksitrubaduuri Gainsbourgin elämä valkokankaalle - Kuvien takaa|tekijä=Kinnunen, Suomenkuvalehti.Kalle|julkaisu=Suomen Kuvalehti|ajankohta=2008-11-27|julkaisija=|viitattu=2018-04-17|ietf-kielikoodi=fi]-FI}}</ref> ''[[Gainsbourg – tarina legendasta]]'' (''Gainsbourg (Vie héroïque)'', 2010).