Ero sivun ”Rudi Dutschke” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
Rivi 3:
 
== Nuoruus==
Nuoruutensa Dutschke vietti [[Saksan demokraattinen tasavalta|DDR:ssä]] eli Itä-Saksassa. [[Unkarin kansannousu]]n ([[1956]]) myötä Dutschke kiinnostui politiikasta kannattaen demokraattista sosialismia, joka ottaa etäisyyttä sekä [[Neuvostoliitto]]on että [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] nähden. Dutschken mukaan vanhat rakenteet ja [[Mentaliteetti|mentaliteetit]] jatkuivat yhtä hyvinniin DDR:ssä kuin [[Saksan liittotasavalta|Saksan liittotasavallassakin]] huolimatta kotimaansa valtiollisesta [[fasismi|antifasistisesta]] ideologiasta. [[1957]] hän vastusti julkisesti DDR:n militarisoitumista (myös kieltäytyen palvelemasta DDR:n kansanarmeijassa) ja kannatti matkustusvapautta.
 
Vuodesta 1958 alkaen Dutschke kävi taajaan Länsi-Berliinissä opiskellakseen siellä. Samanaikaisesti hän kirjoitti myös urheilureportaaseja. Dutschke loikkasi Itä-Saksasta länteen vuonna 1961 hiukan ennen [[Berliinin muuri]]n rakentamista. Dutschke opiskeli [[sosiologia]]a, [[kansatiede]]ttä, [[filosofia]]a ja [[historia]]a Freie Universität -yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi 1973. Dutschken kiinnostuksen kohteina olivat aluksi [[Martin Heidegger|Heideggerin]] ja [[Jean-Paul Sartre]]n [[eksistentialismi]], mutta jo pian myös marxilaisuus ja työväenliikkeen historia sekä [[Theodor Adorno|Adornon]], [[Max Horkheimer|Horkheimerin]] ja [[Herbert Marcuse|Marcusen]] edustama "kriittinen teoria".
 
==Opiskelijaliikkeen johtohahmo==
Opintoaikoinaan Dutschke nousi pian yhdeksi [[Länsi-Saksa]]n [[opiskelijaliike|opiskelijaliikkeen]] johtajista. Vuodesta 1966 alkaen Dutschke organisoi yhdessä Saksan sosialistisen opiskelijaliiton (''Sozialistischer Deutscher Studentenbund'') kanssa lukuisia yliopistoreformeja, "suurta koalitiota", hätätilalakeja ja [[Vietnamin sota]]a vastustavia mielenosoituksia. Kasvava opiskelijaliike oli Saksassa merkittävä osa ns. ulkoparlamentaarista oppositiota, (''Außerparlamentarische Opposition'', APO).
 
Lisäksi Dutschke organisoi erilaisia kriittisiä opintopiirejä, joissa käsiteltiin esimerkiksi sosiaalipolitiikkaa ja demokratiaa Saksassa. Tarkoitus oli muodostaa demokraattiseen oppimiseen pohjautuva myös koululaisille ja työläisille avoin "vastayliopisto".
Rivi 20:
Muutamaa päivää myöhemmin Berliinin senaatti organisoi mielenosoituksen Yhdysvaltain tueksi. Tuolloin mielenosoittajat kantoivat julisteita, joissa Dutschke nimettiin valtioviholliseksi numero 1.
 
Saksalainen työmies [[Josef Bachmann]] yritti murhata hänet 11. huhtikuuta 1968 [[Länsi-Berliini]]ssä osoitteessa [[Kurfürstendamm]] 141 sijainneen talon edustalla. Dutschkeen osui kolme laukausta, ja hän kärsi hengenvaarallisia aivovaurioita. Useita tunteja kestänyt leikkaus pelasti kuitenkin hänen henkensä. Bachmannin motiivit eivät koskaan selvinneet täysin. Hänen luotaan löydettiin kuitenkin aineistoa, jonka vuoksi hänellä arveltiin olevan äärioikeistolainen tausta. Opiskelijat puolestaan pitivät syyllisenä [[Axel Springer AG]] -kustantamon lehdissään kuukausia jatkunutta Dutschken vastaista kirjoittelua. Vain muutamaa päivää ennen murhayritystä Springer-konsernin bulevardilehti [[Bild]] oli kutsunut Dutschkea ”valtakunnan viholliseksi nro 1” ja kehottanut pysäyttämään tämän ennen kuin olisi liian myöhäistä<ref name="hentilä">Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: ''Berliiniin: retkiä lähihistoriaan'', s. 200–201. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.</ref>. Suomessa [[Sinikka Sokka]] ja [[Pekka Aarnio]] levyttivät kappaleen "Kolme luotia Rudi Dutschkeen". Kappaleen sanoissa syytetään silloista liittokansleria [[Kurt Georg Kiesinger]]iä sanoin: {{sitaatti|Ja Kiesinger - kelpo natsi! / Hän laukaisi kolmannen / Ja valittelun myös lausui / Niin myötätuntoisen....}}
 
Sävelmä esitettiin keväällä 1970 ensi kerran Suomessa [[Päivi Istala]]n ohjelmassa '''Ristivetoa''', jossa hän esitteli sävelmän sisältäneen LP-levyn '''V I Lenin 1870 - 1970''', joka oli juuri ilmestynyt.
 
Murhayrityksen jälkeen Dutschken puhekyvyn ja muistin palaaminen kesti kuukausia. Vuodesta 1969 alkaen hän oleskeli [[Sveitsi]]ssä, sitten [[Italia]]ssa ja [[Englanti|Englannissa]], josta hänet lopulta karkotettiin. Tämän jälkeen Dutschke muutti [[Tanska]]an, jossa hän hoiti dosentuuria [[Århus]]in yliopistossa.