Kun vene on ajettu ulos satamasta, on aika alkaa valmistella purjeiden nostoa. Ensimmäiseksi kannattaa valita sopiva paikka. Lähellä ei saa olla ainakaan tuulen yläpuolella vaarallisia matalikkoja tai kareja, ja tuulen puolella pitää muutenkin olla riittävästi tilaa. Suojastakaan ei ole kuitenkin alkuun haittaa, sillä purjeet on helpompi nostaa kevyessä tuulessa. Ennen nostoa kiinnitetään ison nostin vallikulmaan, eli purjeen yläkulmaan. Laitetaan vinssi kampi valmiiksi paikoilleen ison nostimen viissiin ja varmistetaan, että mahdollis pikareivin ja kaninhaman vapaana juoksemaan purjeen noustessa. Iso skuutti kannattaa myös havaita, koska jossain veneissä skuutti voi estää purjetta nousematta ylös asti. Kannattaa myös miettiä etukäteen mihin suuntaan veneen kääntää noston jälkeen. Paikan pitää siis olla sellainen että siitä pääsee hyvin eteenpäin purjella, sitten vaan ruorissa olia kääntää kevyessä moottorivedossa olevan veneen keulan kohti tuulta. Vauhtia ei tarvitse olla paljon mutta, kuitenkin sen verran että vene tottelee ohjausta. Keula pidetään tuuleen koko noston ajan. Vinssimies poistaa purjeen ympäriltä lenksut, tai kiristimet alkaa nostaa purjetta. Purjeen koosta riippuen se voi nousta käsivoiminkin, mutta yleensä tarvitaan myös vinssiä. Ison nostinta ei kannata kiristää hampaankirveessä, vaan purje kiristetään noston jälkeen lopullisesti kaninhamilla jos sellainen purjeessa on. Kaninham on siis se köysi jolla purjeen etuliesmaa vedetään alaspäin ja kireämmälle. Kun iso on ylhäällä, rullapurjeella varustettu vene voidaan kääntää, vetämään, ja moottori sammuttaa. Moottoria voi käyttää vähä pakilla, jolloin taittalapasen potkurin lava kääntyy varmasti kiinni. Jos keulassa käytetään perinteisiä purjeita, ne nostetaan samaan tapaan, kun isopurje keula piissä. Rullaten tai focan aukaiseminen on helppoa. Otetaan rulla, ja vedetään purje tuulen alapuolella olevasta skuuttiköydestä auki. Rullan voi lukita milloin tahansa, jos purjetta ei halua ehkä aukaista kokonaakokonaan.
