Ero sivun ”Iridium” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Jni (keskustelu | muokkaukset) Isotoopit kappale alulle |
||
Rivi 48:
Iridiumia käytetään [[lejeerinki]]nä standardipainojen ja -mittojen sekä lämmönkestävien kappaleiden valmistamiseen ja [[platina]]n seostamiseen. Sitä käytetään jonkin verran myös [[elektroniikka|elektroniikassa]] sekä autojen [[sytytystulppa|sytytystulppien]] kärkien päällysteenä.<ref name=HS>{{verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/77.html | Nimeke = Meteoriitin ikiaine ei ruostu | Tekijä = Timo Paukku | Julkaisija = Helsingin Sanomat 31.1.2006 (alkuainesarjan artikkeli iridiumista | Viitattu = 12.7.2008}}</ref>
[[Brittiläinen]] [[Smithson Tennant]] löysi iridiumin vuonna 1803 ranskalaisten kemistien [[Antoine de Fourcroy]]n, [[Louis Nicolas Vauquelin]]in ja [[Hippolyte-Victor Collet-Descotils]]in tutkimusten perusteella. Se on kaikista [[alkuaine]]ista harvinaisimpia, ja sitä on maankuoressa keskimäärin vain 0,001 [[ppm]]. Sitä tuotetaan maailmassa noin 3 000 kg vuodessa.<ref name=HS /><ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/science/iridium | Nimeke = Iridium | Julkaisu = Encyclopædia Britannica Online | Viitattu = 8.4.2018 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Tavallista suurempina pitoisuuksina iridiumia on kuitenkin niissä maaperän kerrostumissa, jotka ovat syntyneet [[liitukausi|Liitu-]] ja [[tertiäärikausi|tertiäärikauden]] vaihteessa noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Tätä on pidetty ratkaisevana todisteena sille, että tuohon aikaan Maahan törmäsi avaruudesta tullut [[asteroidi]], joka sai aikaan laajaa tuhoa ja johti muun muassa [[dinosaurus|dinosaurusten]] sukupuuttoon.
Monissa [[meteoriitti|meteoriiteissa]] iridiumpitoisuus on selvästi suurempi kuin maankuoressa. Samoin on ilmeisesti ollut tuon asteroidin laita ja sen iridiumpitoisten ainesten oletetaan levinneen hienojakoisena pölynä eri puolille maapalloa. On arveltu myös että Maan sisäosissa iridiumia olisi selvästi suurempana pitoisuutena kuin pintaosissa, sillä Maan muodostuessa se on suuren tiheytensä vuoksi päätynyt suurilta osin sinne.
== Isotoopit ==
Luonnon iridium on seos kahdesta pysyvästä [[isotooppi|isotoopista]]: <sup>191</sup>Ir (37,3%) ja <sup>193</sup>Ir (62,7%).<ref name="britannica"/> Iridiumille tunnetaan yli 30 [[radioaktiivisuus|radioisotooppia]], joiden [[massaluku|massaluvut]] ovat välillä 165–203. Niistä pitkäikäisin on pysyvien isotooppien väliin jäävä vuonna 1937 löydetty <sup>192</sup>Ir, jonka puoliintumisaika on hieman alle 74 päivää. Isotoopit joiden massat ovat alle 191 hajoavat [[positroniemissio|β<sup>+</sup>-hajoamisella]], [[alfahajoaminen|α-hajoamisella]] ja harvoin protonin emissiolla, poikkeuksena <sup>189</sup>Ir joka hajoaa [[elektronisieppaus|elektronisieppauksella]]. Raskaammat radioisotoopit massaluvun 191 jälkeen hajoavat pääasiallisesti [[beetahajoaminen|β<sup>-</sup>-hajoamisella]].<ref name="nubase2016">{{Lehtiviite | Tekijä = Audi, G. et al. | Otsikko = The NUBASE2016 evaluation of nuclear properties | Julkaisu = Chinese Physics C | Vuosikerta = 41 | Numero = 3 | Sivut = 030001-1-030001-138 | Julkaisija = IOP Publishing | Ajankohta = 2017 | Doi = 10.1088/1674-1137/41/3/030001 | Kieli = {{en}} | www = http://amdc.in2p3.fr/nubase/2017Audi03.pdf | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 8.4.2018}}</ref>
== Lähteet ==
| |||