Ero sivun ”Georg von Hertling” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rv, eston kiertoa
p →‎Elämäkerta: - suomenkielinen nimitys
Rivi 4:
== Elämäkerta ==
 
Hertling toimi vuodesta 1882 [[Münchenin yliopisto]]n filosofian professorina ja hän julkaisi kirjat [[Aristoteles|Aristoleestä]] (1871) ja [[Albert Suuri|Albert Suuresta]] (1880). Vuosina 1875–1890 ja 1893–1912 hän oli edustajana [[ReichstagSaksan valtiopäivät|valtiopäivillä]]in jäsen. Vuosina 1909–1912 hän johti Reichstagissa [[Keskustapuolue (Saksa)|Keskustapuoluetta]]. Vuonna 1891 [[Luitpold]] nimitti Hertlingin Baijerin maapäivien ylähuoneen elinikäiseksi jäseneksi.<ref name="EB" />
 
Baijerin maapäivien suurimman puolueen johtajana Luitpold valitsi Hertlingin Baijerin pää- ja ulkoministeriksi vuonna 1912. [[Ludvig III (Baijeri)|Ludvig III]] antoi Hertlingille kreivin arvon. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Hertling kannatti valtakunnankansleri [[Theobald von Bethmann Hollweg]]in politiikkaa, mutta kieltäytyi vuonna 1917 valtakunnankanslerin virasta. Kuitenkin [[Georg Michaelis|Georg Michaeliksen]] erottua marraskuussa 1917 hän suostui Saksan valtakunnankansleriksi ja Preussin pääministeriksi. Hän oli kummassakin tehtävässä ensimmäinen poliitikko: edeltäjät olivat olleet joko virkamiehiä tai armeijataustaisia. Korkeasta iästään ja konservatiivisesta asenteesta johtuen hän ei pystynyt vastaamaan kenraalikunnan [[Paul von Hindenburg]]in ja [[Erich Ludendorff]]in vaikutusvaltaan. Kuten edeltäjänsä Michaelis, von Hertling nähtiin Hinderburgin ja Ludendorffin marionettina. Von Hertling johti kotirintamaa sodan viimeisessä vaiheessa, mutta koska hänet nähtiin kyvyttömäksi hoitamaan kriisiä, hänet pakotettiin ennen sodan päättymistä eroamaan virasta ruhtinas [[Maximilian von Baden]]in hyväksi.