Ero sivun ”Japanin parlamentti” versioiden välillä

Japanin ensimmäinen nykyaikainen lakiasäätävä kokous oli '''Keisarillinen parlamentti''' ({{k-ja|帝國議会|Teikoku-gikai}}), joka perustettiin vuosina 1889–1947 voimassa olleen [[Meiji-perustuslaki|Meiji-perustuslain]] mukaisesti. Perustuslaki hyväksyttiin 11. helmikuuta 1889 ja parlamentti kokoontui ensimmäisen kerran 29. marraskuuta 1890, kun laki tuli voimaan. Parlamentti koostui alahuoneesta ja ylähuoneesta, jonka nimi oli [[Kizoku-in]] ({{k-ja|貴族院}}, {{k-en|House of Peers}}). Alahuone valittiin suorilla vaaleilla, joskin äänioikeutettuja oli rajallinen määrä; yleinen äänioikeus miehille otettiin käyttöön vuonna 1925. Ylähuone oli samantyyppinen kuin brittiläinen [[House of Lords]] ja koostui ylhäisaatelin jäsenistä.<ref name="history">{{Verkkoviite|Julkaisija=House of Representatives of Japan|Osoite=http://www.shugiin.go.jp/itdb_english.nsf/html/statics/guide/imperial.htm|Nimeke=From Imperial Diet to National Diet|Luettu=16. marraskuuta 2008}}</ref>

 

 

Tullakseen laiksi perustuslain lisäyksellä tuli olla sekä parlamentin että keisarin hyväksyntä. Vaikka keisari ei voinutkaan enää säätää lakeja itse, hänellä oli siis veto-oikeus parlamentissa. Keisari sai myös valita vapaasti pääministerin ja hallituksen, ja niinpä Meiji-perustuslain aikana pääministereitä ei useinkaan valittu parlamentista eivätkä he nauttineet sen luottamusta.<ref name="history"/> Keisarillisella parlamentilla oli myös vain rajalliset valtaoikeudet muuttaa valtion budjettia. Vaikka parlamentti voikin käyttää veto-oikeuttaan budjettiin, edellisen vuoden budjetti pysyi voimassa, jos mitään budjettia ei hyväksytty.