Avaa päävalikko

Muutokset

11 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
p
→‎Valtakunnankansleri: - pari linkkiä, vähemmän voneja
==Valtakunnankansleri==
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-1988-0113-500, Franz v. Papen.jpg|thumb|200px|Franz von Papen]]
1. heinäkuuta 1932 presidentti Hindenburg valitsi hänetPapenin yllättäen [[valtakunnankansleri]]ksi korvaamaan Papenin oman puolueen johtajan [[Heinrich Brüning]]in. Tämä johtui pitkälti presidentin tuolloin läheisen neuvonantajan kenraali [[Kurt von Schleicher]]in suosituksista. Oma puolue hylkäsi Papenin, koska se katsoi tämän pettäneen Brüningin. [[ReichstagSaksan valtiopäivät |Valtiopäivillä]]issa Papen sai tukea ainoastaan konservatiiviselta ''Deutschnationale[[Saksalaiskansallinen Volksparteiilta''kansanpuolue|Saksalaiskansalliselta kansanpuolueelta]] (DNVP). Papen hallitsi autoritäärisin ottein. Hän aloitti vallankaappauksen [[Preussin vapaavaltio]]ssa [[Otto Braun]]in sosiaalidemokraatisjohtoista hallitusta vastaan ja poisti edeltäjänsä [[Sturmabteilung|SA:lle]] asettamat kiellot pyrkiessään saamaan tukea [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|natseilta]] hallituksessaan. Lopulta kahdet Reichstagin vaalitvaltiopäivävaalit vain vahvistivat natsien voimaa, mutta eivät parantaneet Papenin kannatusta.
 
6. marraskuuta 1932 [[Saksan valtiopäivävaalit 1932 (marraskuu)|pidetyt vaalit]] toivat kansallissosialistiselle puolueelle (NSDAP) kirvelevän tappion, sitä vastoin [[Saksalaiskansallinen kansanpuolue]] DNVP, joka ainoana tuki von Papenia, saavutti voiton. Von Papen ei kuitenkaan saanut toivomaansa enemmistöä valtiopäiville, koska myös [[Saksan kommunistinen puolue]] KPD voitti lisäpaikkoja. Yhdessä natsien kanssa kommunisteilla oli valtiopäivillä määrävähemmistö, joten ne pystyivät estämään von Papenin lakiesitysten läpimenon.
 
Franz von Papen esitti valtakunnanpresidentti von Hindenburgille 2. joulukuuta 1932, että tämä julistaisi Saksaan poikkeustilan ja hajottaisi valtiopäivät pitämättä uusia vaaleja. Poikkeustilan turvin sekä NSDAP että KPD tulisi kieltää ja niiden sotilaalliset järjestöt ([[Sturmabteilung|SA]] ja [[SS]] sekä [[Roter Frontkämpferbund]]) tulisi hajottaa. Valtakunnanpresidentti voisi hallita maata hätätila-asetusten turvin, ja maalle tulisi valmistaa uusi, presidenttivaltainen perustuslaki. Von Papen halusi siis suorittaa koko Saksassa sellaisensamanlaisen vallankaappauksen, jonka hän oli pannut toimeen Preussissa. Hän vakuutti myös, että valtakunnanarmeija [[Reichswehr]] pystyisi pitämään tilanteen hallinnassaan.
 
Valtakunnanpresidentti von Hindenburg ei kuitenkaan halunnut kuulla tällaisesta laittomuudesta. Hänellä oli tukenaan toisen suojattinsa, [[Kurt von Schleicher]]in suunnitelma. Tämä halusi päästä valtakunnankansleriksi von Papenin paikalle. Hän oli ehdottanut von Hindenburgille yrittävänsä hajottaa kansallissosialistisen puolueen tarjoamalla sen vasemmistolle hallituspaikkoja. Von Hindenburg piti suunnitelmaa toteuttamisen arvoisena. Niinpä hän murheellisena ja kyynelsilmin vapautti ”lempikanslerinsa” von Papenin tämän tehtävistä 3. joulukuuta 1932. Seuraavana päivänä hän nimitti von Schleicherin tämän seuraajaksi. Von Papen ei koskaan toipunut entisen ystävänsä ja suojelijansa von Schleicherin ”petoksesta”.
 
Koko hallitusaikanaan Franz von Papen ei siis onnistunut saamaan tuekseen toimivaa enemmistöä valtiopäivillä. Hän joutui hallitsemaan valtakunnanpresidentin antamien hätätila-asetusten turvin, ollen näin täysin riippuvainen presidentin mielisuosiosta. Hänen hallituksensa sai kuitenkin aikaan laman kurjistaman talouden jonkinasteisen elpymisen ja työttömyyden kääntymisen laskuun. Von Papen aloitti työllistämisohjelman, mutta laajempia suunnitelmia, ennen kaikkea moottoriteiden rakentamista, ei voitu toteuttaa, koska ne olivat [[Versailles’n rauha]]nsopimuksen vastaisia. Von Papenin hallituksen talousuudistukset antoivat kuitenkin hyvän pohjan Hitlerin hallitukselle.
 
==Hitlerin myötäilijä==