Versio 7. huhtikuuta 2018 kello 15.26 näytä wikiteksti Risukarhi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 84 724 muokkausta p →‎Nousu valtaan: - linkki uuteen artikkeliin ← Vanhempi muutos		Versio 7. huhtikuuta 2018 kello 15.27 näytä wikiteksti Risukarhi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 84 724 muokkausta p käytetään suomenkielistä nimitystä Uudempi muutos →
Rivi 187: Vuoden 1932 alussa taloudellisen nousukauden lähestyessä valtaa pitävät [[konservatismi\|konservatiivit]] olivat haluttomia pitämään [[Saksan valtakunnanpresidentti\|presidentinvaaleja]]. Hitler kiirehti saamaan kansalaisuutensa, jonka hänelle myönsi [[Braunschweig]]in kansallissosialisteihin lukeutunut [[sisäministeri]]. Vaikka Hitler tiesi ettei tulisi valituksi, tuore kansalainen kuitenkin vaati vaaleja pidettäväksi ja asettui itse ehdokkaaksi lähinnä mittauttaakseen kannatuksensa. Lupaavan alun jälkeen natsien kampanja tehostui toiselle kierrokselle mentäessä. Istuva presidentti [[marsalkka\|sotamarsalkka]] [[Paul von Hindenburg]] kampanjoi poliittisilla teemoilla, kun natsien vaalilause oli laman keskellä houkuttelevan yksinkertainen: ”Vapauden ja leivän puolesta!” Hindenburg voitti, mutta natsien saama suosio oli jälleen yllättävän suuri vaikka SA oli mellakoinut vaalien aikana. Juhlan pilasi sosiaalidemokraattisen sanomalehden etusivulla julkaistu uutinen, joka paljasti Ernst Röhmin [[Homoseksuaalisuus\|homoseksuaalisuuden]]. Hitler oli tiennyt Röhmin seksuaalisesta suuntautumisesta jo kauan ja omannut siihen yllättävän vapaamielisen suhtautumisen. Asian tultua julki hän haukkui punastelevan ja kiemurtelevan Röhmin pahanpäiväisesti. Tässä vaiheessa hän ei kuitenkaan antanut skandaalin häiritä valtapyrkimyksiään.<ref name ="JT256-264"/> Erotettuaan vanhan hallituksen Hindenburg nimitti uuden johtoon [[Franz von Papen]]in, joka järjesti uudet parlamenttivaalit. Heinäkuussa 1932 natsipuolueesta tuli 230 paikalla ~~Reichstagin~~valtiopäivien suurin puolue. Hallitus jäi lyhytikäiseksi natsien ja toiseksi suurimman ryhmän kommunistien välisten riitojen vuoksi. Marraskuun vaaleissa natsit menettivät kannatustaan säilyttäen yhä suurimman puolueen asemansa. Hindenburg korvasi Papenin tehokkaaseen juonitteluun kyenneellä kenraali [[Kurt von Schleicher]]illa, joka pyrki muodostamaan enemmistöhallituksen muun muassa kristillisten, [[sosiaalidemokratia\|sosiaalidemokraattien]] ja Gregor Strasserin vasemmistosiiven kanssa. Lojaali Strasser kieltäytyi. Hitler, joka Goebbelsin kiihotuksen vuoksi epäili Strasserin pettävän hänen puolueensa, ajautui riitaan Strasseria vastaan, joka johti lopulta Strasserin eroon.<ref name = "JT270-290">Toland: ''Hitler'' s. 270–290</ref> Työväenluokan suosion menettämistä pelänneen Hitlerin sanotaan purskahtaneen itkuun Strasserin lähdettyä. Hän kuitenkin kokosi itsensä ja piti työväestön houkuttamiseksi yhden parhaimmista puheistaan.<ref>Snyder: ''Encyclopedia...'' s. 335–336.</ref> [[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-S38324, Tag von Potsdam, Adolf Hitler, Paul v. Hindenburg.jpg\|thumb\|260px\|Hitler kättelemässä Paul von Hindenburgia keväällä 1933.]] Rivi 208: ==== Diktaattori ==== Kansallissosialistinen puolue sai 43,9 prosenttia äänistä 5. maaliskuuta 1933 pidetyissä vaaleissa. [[Hitlerin hallitus]] sai enemmistön, noin 52 prosenttia, ~~Reichstagissa~~valtiopäivillä vain liittoutumalla [[Saksalaiskansallinen kansanpuolue\|Saksalaiskansallisen kansanpuolueen]] kanssa. Kun valtiopäivät kokoontuivat ensimmäistä kertaa palon jälkeen, Hitler ajoi läpi lain kansan ja valtakunnan kurjuuden helpottamiseksi (''Gesetz zur Erhebung der Not von Volk und Reich'') eli [[valtalaki (Saksa)\|valtalain]] 24. maaliskuuta 1933. Kun kommunistit oli vangittu, ainoastaan sosiaalidemokraatit uskalsivat äänestää lakia vastaan, mutta SA:n joukot ”taivuttelivat” muut edustajat vaadittavaan kahden kolmasosan enemmistöön. Hitler sai Weimarin tasavallan lait kumoavat diktaattorin valtaoikeudet ja käytännössä kaikki valta Saksassa keskittyi kansallissosialisteille.<ref>Snyder: Encyclopedia... s. 84.</ref> Lain säätämisen jälkeen myös sosiaalidemokraattinen puolue kiellettiin, eikä heinäkuun 1933 jälkeen uusia puolueita enää saanut perustaa. Hitlerille diktaattorin oikeudet takaava ''Ermächtigungsgesetz'' uudistettiin säännöllisesti neljän vuoden välein, myös sodan aikana. Muut puolueet päättivät hajottaa itsensä välttääkseen pidätykset ja keskitysleirituomiot. 14. heinäkuuta Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue julistettiin ainoaksi lailliseksi puolueeksi.<ref>{{kirjaviite\|Tekijä=Tipton, Frank B.\|Nimeke=A History of Modern Germany Since 1815\|Vuosi=2003\|Sivu=426\|Julkaisija=University of California Press\|Tunniste=ISBN 0520240499}}</ref> Ammattiyhdistysliike [[Allgemeiner Deutscher Gewerkschaftsbund]] murskattiin 2. toukokuuta 1933, kun SA ja [[Nationalsozialistische Betriebszellenorganisation]] valloittivat sen tilat ja sen johtajat vangittiin. Tärkeimmät liitot määrättiin yhdistymään virallisesti 10. toukokuuta perustettuun ammattijärjestöön [[Deutsche Arbeitsfront]]iin, joka oli kansallissosialistinen järjestö.<ref>Snyder: Encyclopedia... s. 64.</ref>

Ero sivun ”Adolf Hitler” versioiden välillä