Ero sivun ”Suuri Pohjan sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 109.240.6.240 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän MiPe tekemään versioon. Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla Kumoaminen |
p →Isonvihan aika: - linkki uuteen artikkeliin |
||
Rivi 116:
Kaarlen vehkeilyistä huolimatta (tai juuri niiden vuoksi) Turkin sulttaani luopui sodasta Venäjää vastaan lopullisesti vuonna 1713 ja Pietari Suuri oli vapaa toimimaan Itämeren suunnalla. Ruotsin ylivoimainen avomerilaivasto pystyi kuitenkin pitämään venäläiset pois Itämereltä, vaikka Venäjä oli saanut ensimmäiset kolme 50-tykkistä [[Linjalaiva (sodankäynti)|linjalaivaansa]] valmiiksi vuoden 1710 syksyllä. Ruotsin laivasto talvehti Karlskronassa, josta ei ehtinyt estämään Venäjän Itämeren laivaston keväisiä operaatioita. Vuoden 1710 keväällä juuri jäiden lähdön jälkeen venäläiset laivasivat tykistönsä piirittämään Viipuria, jonka lisäksi he valloittivat Riian, Pärnun ja Tallinnan. Viipurin menetyksen jälkeen 1711–1712 laivaston talvehtimispaikaksi valittiinkin [[Helsinki]].<ref>Juva 1965, s. 124.</ref>
Huonoista kokemuksista huolimatta Ruotsin laivasto vietti talven 1713 jälleen [[Karlskrona]]ssa, vaikka Venäjän maihinnousua Suomeen osattiinkin odottaa. Suomea puolustavat maajoukot oli siroteltu pitkin etelärannikkoa, pääjoukot olivat [[Porvoo]]ssa ja [[Pernaja]]ssa, lännempänä joukkoja oli Helsingissä ja [[Turku|Turussa]] asti. Heti jäiden lähdön jälkeen Venäjän saaristolaivasto [[kaleeri|kaleereineen]] pääsi toimimaan vapaasti Suomenlahdella ja 8. toukokuuta 1713 venäläiset saapuivatkin Helsingin edustalle 300 aluksen ja 17 000 miehen voimin kreivi [[Fjodor Apraksin]]in johdolla. Ruotsin avomerilaivasto saapui Helsinkiin liian myöhään, Helsinkiä puolustaneiden 1 800 miehen komentaja [[Carl Gustaf Armfelt (vanhempi)|Armfelt]] oli jo [[Helsingin taistelu (1713)|polttanut kaupungin ja vetäytynyt]]. Apraksinin laivasto ja joukot eivät myöskään olleet jääneet odottamaan Ruotsin laivastoa ja nousivat maihin Porvoossa ja Pernajassa Porvoon itäpuolelle. Suomessa olevien joukkojen ylipäällikkö, [[Georg Lybecker]] vitkasteli ja vältteli yhteenottoa venäläisten kanssa. Venäjän armeija saavutti taisteluitta Helsingin 10. heinäkuuta, kaupungin edustalla ollut laivasto-osasto poistui ja Lybecker perääntyi lopulta joukkoineen [[Hämeenlinna]]an.<ref>Rauta 1943, s. 50–51.</ref><ref>Juva 1965, s. 128–129.</ref>
=== Kostianvirran taistelu ===
| |||