Ero sivun ”Valtiopäivätalo (Saksa)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
p w, muot., turha linkittää Reichstag-täsmennyssivuun |
||
Rivi 31:
'''Valtiopäivätalo''' ({{Audio|De-Reichstagsgebäude.ogg|Reichstagsgebäude}}, lyhyemmin ''Reichstag'') on parlamenttirakennus [[Berliini]]ssä, [[Saksa]]ssa. Rakennuksessa kokoontuu Saksan [[parlamentti]] eli [[Saksan liittopäivät|liittopäivät]].
Valtiopäivätalo rakennettiin vuonna
Saksaksi rakennuksen virallinen nimi on ''Reichstagsgebäude'' eli ”Valtiopäivärakennus”, mutta sitä kutsutaan tavallisesti lyhyemmin nimellä ''Reichstag'' (”Valtiopäivät”). Termillä ''
==Suunnittelu ja rakentaminen==
Saksan keisarikunnan valtiopäivät syntyivät vuonna
Vuonna
Valtiopäivätalo yhdistää useita eri rakennustyylejä, tosin [[italia]]lainen [[Uusrenessanssi|renessanssi]]tyyli on hallitseva. Wallot yhdisti tämän [[Alpit|Alppien]] eteläpuolisen tyylin erilaisiin saksalaisiin rakennustyyleihin. Samalla hän käytti rakennuksessa yksityiskohtia saksalaisen kulttuurialueen eri puolilta. Vaikka kriitikot syyttivätkin Wallotia ”tyylien sekasotkun” luomisesta, hän onnistui luomaan rakennuksen, joka kuvastaa erinomaisella tavalla saksankielisen kulttuurialueen moninaisuutta. Rakennus tunnusti Saksan [[federalismi|federatiivisen]] luonteen eri osavaltioista koostuvana valtakuntana, mutta samalla se esitti olevansa koko Saksan kansan kansanedustuslaitoksen tyyssija. Rakennuksen kruunasi 75 metriä korkea, [[böömi]]läisestä [[kristallilasi|kristallista]] ja teräksestä tehty lasikupoli, jonka suunnitteli rakennusinsinööri Hermann Zimmermann. Tämä ei symboloinut kulttuurista monimuotoisuutta, vaan pikemminkin Saksan teknistä edistystä. Lasikupolin kautta valtiopäiväsali sai luonnonvalaistuksen.
Valtiopäivätalon sisätilat oli koristeltu erittäin loisteliaasti. Koristelussa toistuivat [[heraldiikka|heraldiset]] symbolit, jotka toivat esiin Saksan koostumisen monista pienvaltioista, Saksan eri osia kuvaavat maalaukset sekä kuuluisia saksalaisia kuvaavat veistokset. Rakennuksessa oli istuntosali sekä valtiopäiville että eri osavaltioiden edustajista koostuvalla liittoneuvostolle, lisäksi siellä oli valiokuntien istuntosaleja, lukusali, kirjasto ja oleskelutiloja. Valtiopäivien arkisto tuli piankin koostumaan miljoonista niteistä. Niteitä voitiin toimittaa lukusaliin erittäin modernin pneumaattisen hissijärjestelmän avulla. Rakennuksessa oli myös oma generaattori. Näin siitä tuli Saksan ensimmäinen täysin sähköistetty parlamenttirakennus.
Wallot oli suunnitellut rakennuksen julkisivuun tunnuslauseen ”''Dem Deutschen Volke''” (”Saksan kansalle”). Keisari Vilhelm II kuitenkin kielsi tämän liian kansanvaltaisena pitämänsä tunnuslauseen käytön. Lause saatiin paikalleen vasta vuonna
Pian rakennuksen käyttöönoton jälkeen kävi ilmi sen vakavin puute. Kansanedustajilla ei ollut rakennuksessa työtiloja. Puutetta koetettiin poistaa seuraavina vuosina lisärakennuksilla, mutta ne auttoivat ahdingossa vain hieman. Suorastaan legendaarinen on rakennuksessa toiminut kanttiini, joka omistajansa mukaan sai nimen Schulzen valtiopäiväryhmä. Nykyäänkin Berliinissä kiertää huuli, jonka mukaan Valtiopäivätalon kanttiini on koko kaupungin kehnoin ravintola.
[[Saksan
== Valtiopäivätalo Kolmannessa valtakunnassa ==
Rivi 54:
{{Pääartikkeli|[[Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto]]}}
Valtiopäivätalo vaurioitui voimakkaassa tulipalossa 27. helmikuuta
Natsien 12-vuotisen valtakauden aikana Saksan valtiopäivät kokoontuivat [[Kroll-ooppera]]n talossa, joka sijaitsi [[Königsplatz]]in länsilaidalla Valtiopäivätaloa vastapäätä. Käyttökelvottomaksi tuhoutunutta Valtiopäivätaloa ei kunnostettu alkuperäiseen asuunsa. Tuhoutuneet istuntosali ja eteisaula korjattiin vain pintapuolisesti. [[Berliinin olympialaiset|Berliinin olympialaisten]] aikaan vuonna 1936 rakennuksessa järjestettiin opastettuja kiertokäyntejä ulkomaalaisille kisaturisteille, ja kisojen jälkeen rakennus toimi näyttelytilana. Siellä järjestettiin esimerkiksi
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana rakennus oli sotilaskäytössä, ja jopa sen muuttamista ilmatorjuntatorniksi harkittiin. Sodan loppuvaiheessa rakennuksessa toimi berliiniläisen Charité-klinikan synnytysosasto alkuperäisen vaurioiduttua pommituksissa. Liittoutuneiden pommittaessa Berliiniä 1945 Valtiopäivätalo oli symboliarvonsa vuoksi yksi [[puna-armeija]]n pääkohteista ja tuhoutui pahoin.<ref name="aview" /> Se oli myös viimeisiä vastarintapesäkkeitä keväällä 1945.
Rivi 62:
==Toisen maailmansodan jälkeen==
[[Tiedosto:Reichstag ruin showing park.jpg|thumb|250px|Raunioitunut Valtiopäivätalo ja heinää kasvava Königsplatz toisen maailmansodan jälkeen.]]
Berliinin jaossa Valtiopäivätalo jäi täpärästi [[Länsi-Berliini]]n puolelle. Itä- ja Länsi-Berliinin välinen raja, joka
Lopulta säilyttämistä kannattanut mielipide voitti ja Valtiopäivätalo saneerattiin
Jälleenrakennuksen yhteydessä myös rakennuksen historiallinen pohjapiirros muutettiin täysin toisenlaiseksi. Valtiopäivätaloon rakennettiin istuntosali, joka oli kolme kertaa vanhaa istuntosalia suurempi ja täten liian suuri jopa mahdolliselle yhteissaksalaiselle parlamentille. Baumgarten, jonka työtä tosin johdettiin hyvin tarkkaan liittotasavallan rakennusvirastosta, halusi luoda rakennuksen, joka ei lietso kansallismielisyyttä eikä kiihota mieliä nationalismiin. 1960- ja 1970-lukujen toiminnallisen funktionalismin hengessä toteutettu rakennus onnistui useimpien arvioijien mielestä tässä erinomaisesti. Rakennusta käytettiin [[Kylmä sota|kylmän sodan]] aikana satunnaisesti Liittotasavallan liittopäivien valiokunta- ja toimikuntaistuntoihin (joita [[Saksan demokraattinen tasavalta|DDR:n]] ilmavoimat usein häiritsivät lentämällä hävittäjillään matalalla aivan rajan pinnassa), varsinaiset liittopäivien istunnot olivat DDR:n ympäröimässä Berliinissä mahdottomia. Lisäksi sen tiloissa oli Saksan historiaa esitellyt pysyvä näyttely ''Fragen an die deutsche Geschichte'' (”Kysymyksiä Saksan historialle”).
Rivi 70:
==Yhdistynyt Saksa==
[[Tiedosto:Reichstag-berlin-im-umbau.jpg|thumb|250px|Valtiopäivätaloa saneerataan 1990-luvulla.]]
Kun Berliinin muuri murtui ja Saksat yhdistyivät, virallinen yhdistymisseremonia järjestettiin 3. lokakuuta
Valtiopäivätalo päätettiin saneerata liittopäiviä varten. Saneeraustöitä varten julistettiin kansainvälinen arkkitehtikilpailu, jonka voitti brittiläinen arkkitehti Sir [[Norman Foster]]. Hänen alkuperäinen suunnitelmansa tosin erosi huomattavasti siitä, mikä myöhemmin tosiasiallisesti toteutettiin. Hän oli suunnitellut Valtiopäivätalon ja sen sivurakennusten päälle jännitettäväksi suunnattoman suuren lasikaton, joka olisi ollut pinta-alaltaan noin kaksi kertaa Valtiopäivätalon suuruinen. Hankkeen kustannukset olisivat kuitenkin olleet suunnattomat, noin 1,3 miljardia Saksan markkaa, minkä johdosta liittopäiväedustajien enemmistö asettui vastustamaan suunnitelmaa. Tämän lisäksi monet berliiniläiset vierastivat suunnitelmaa, koska lasikatto olisi heidän mielestään ollut ruma. Berliinissä puhuttiinkin halveksivasti ”Saksan suurimmasta huoltoasemasta”. Foster joutuikin muuttamaan suunnitelmiaan. Hän sai tehtäväkseen suunnitella rakennukseen myöhemmin huomiota herättäneen lasikupolin.
Fosterin arkkitehtifirman Foster & Associates johdolla Valtiopäivätalosta purettiin sisäosat, mukaan lukien kaikki 60-luvulla tehdyt muutokset ja sen sisusta rakennettiin kokonaan uudelleen. Foster siis myös palautti rakennukselle lasikupolin,<ref name="aview" /> tosin huomattavasti modernimmassa muodossa kuin alkuperäinen 1890-luvun kupoli. Ennen saneeraustöiden aloittamista kuuluisat tilataiteilijat [[Christo]] ja [[Jeanne-Claude Denat de Guillebon|Jeanne-Claude]] kietoivat Valtiopäivätalon kankaalla peittoon. Performanssi herätti sekä ihastusta että tyrmistystä. Liittopäivät muuttivat virallisesti rakennukseen vuonna
Valtiopäivätalon rakentamisessa on otettu huomioon myös ekologiset näkökohdat. Erityiset eristeet ja lasitukset pyrkivät vähentämään energiahukan minimiin. Rakennuksen lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmä hyödyntää maalämpöä sekä viilentävää pohjavesikerrosta. Valtiopäivätalo itse asiassa tuottaa enemmän energiaa kuin se kuluttaa.<ref name="al">Aamulehti 25.8.2010, sivu B20</ref> Monimutkainen peilisysteemi johtaa luonnonvalon kupolista istuntosaliin, jota siis valaistaan osin luonnonvalolla.<ref name="al"/> Alkuaikojen tapaan rakennuksessa on taas oma voimanlähde, joka käyttää biodieseliä Mecklenburg-Vorpommerista.
|