Ero sivun ”Suomen autovero” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 33:
* 2009 I lisätalousarvio: -250 miljoonaa euroa
* 2010 talousarvio: 815 miljoonaa euroa
==Autoveron kiertoa==
Suomen korkeana pidetty autovero on houkutellut autojen tarvitsijoita etsimään lainsäädännöstä porsaanreikiä autoveron välttämiseksi, ja lainsäätäjä on vastaavasti tukkinut niitä. Hyvä esimerkki ovat niin kutsutut piilofarmarit vuosina 1967–1971.
Autoverolakia muutettiin vuonna 1967 siten, että autoverosta vapaan pakettiauton kokonaispainon oli oltava vähintään 1 700 kg. Tämän ehdon täyttänyt farmariauto voitiin rekisteröidä pakettiautoksi, mutta sen tavaratilaan sai asentaa ohuen, pehmustamattoman istuimen "tilapäistä henkilökuljetusta varten". Istuimen piti olla taitettavissa seinämää vasten niin, ettei tavaratila oleellisesti pienentynyt. Tämän vuoksi pakettiautoja hankittiin runsaasti henkilöautojen korvikkeeksi, ja valtiolta jäi saamatta autoverotuloja. Esimerkiksi vuoden 1970 aikana rekisteröitiin melkein 17 000 pakettiautoa. Piilofarmarikausi päättyi toukokuussa 1971 eduskunnan hyväksymällä asetuksella, jonka mukaan autoverosta vapaan pakettiauton tavaratilan oli oltava tilavuudeltaan vähintään kolme kuutiometriä eikä siihen saanut asentaa minkäänlaisia lisäistuimia.<ref>Timo Laitinen: ''Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä'' (3. painos), s. 12–15. Helsinki: Alfamer Oy, 2013.</ref>
Vuoden 1971 asetuksessa autoverosta vapaan pakettiauton lavan vähimmäispituudeksi määrättiin 150 cm. Vuonna 1976 [[Korpivaara (yritys)|Korpivaara Oy]] toi Suomen markkinoille pienen [[Toyota Timangi]] -lavapakettiauton, jolle pystyttiin järjestämään edullinen hinta. Tämänkin auton historia Suomessa jäi lyhyeksi, sillä eduskunnan hyväksymällä asetuksella vuonna 1977 verovapaan pakettiauton lavan vähimmäispituus nostettiin 185 senttimetriin.<ref>Laitinen 2013, s. 17–18.</ref>
== Katso myös ==
| |||