Ero sivun ”Imusuonisto” versioiden välillä

640 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
lisäsin ravintoaineiden liikettä esittävän kuvan ym.
(Kumottu muokkaus 17202073, jonka teki 80.246.149.245 (keskustelu) Sotkua)
Merkkaukset: rv Kumoaminen
(lisäsin ravintoaineiden liikettä esittävän kuvan ym.)
{{viitteetön}}
[[Kuva:Lymphatic systemBlausen_0623_LymphaticSystem_Female.png|thumb|Imusuonisto.|335x335px]]
 
'''Imusuonisto''' on [[imusolmuke|imusolmukkeiden]] ja [[imusuoni|imusuonten]] muodostama elinjärjestelmä. Imusuonisto palauttaa verisuonista tihkuvan nesteen ja suolistosta imeytyvän rasvan verenkiertoon.<ref name="BI4">{{BI4|179}}</ref>
 
== Anatomia ==
[[Tiedosto:Nutrient absorbtion to blood and lymph.png|pienoiskuva|335x335px|Ohutsuolen suolinukka (villus) ottaa ravintoaineita vastaan, joista osa päätyy verenkiertoon (sininen/punainen), ja osa imusuonistoon (vihreä). Pitkäketjuiset [[rasvahapot]] kulkevat imusuonistossa [[Kylomikroni|kylomikroneihin]] pakattuina, kulkien ensin rintatiehyeeseen (thoracic duct) ja sen kautta solislaskimoon ja koko kehon verenkiertoon. Lymfasysteemissä kulkevat [[Rasvaliukoisuus|rasvaliukoiset]] aineet, kuten jotkin lääkkeet, ohittavat siten maksan [[Ensikierron metabolia|ensikierron metabolian]]. ]]Pienin imusuonityyppi on ''imuhiussuoni'' ''(vas lymphocapillare)'', joka alkaa umpipussina kudossolujen välistä. Runsaimmin niitä on [[iho]]n ja [[limakalvo]]jen [[epiteeli]]n alla. Imuhiussuonten seinämät ovat ohuet ja hatarat. Seinämä muodostuu terminaalisissa imuhiussuonissa yksinkertaisesta levyepiteelistä, jota kutsutaan endoteeliksi. Endoteelisolut ovat seinämässä osittain toistensa päällä, mutta päällekkäiset osat eivät kuitenkaan ole kiinni viereisissä soluissa. Näin imuhiussuonen seinään muodostuu läppämäisiä aukkoja, joista soluvälineste pääsee imusuonistoon. Näiden aukkojen suuren koon vuoksi imuhiussuonet läpäisevät melko hyvin [[valkuaisaine]]ita ja muita suurempia partikkeleita kuten bakteereja sekä [[solu]]ja. Nesteen aiheuttama paine imusuonen sisällä pakottaa läpät kiinni, jolloin imuneste ei pääse takaisin soluvälitilaan.
 
Pienin imusuonityyppi on ''imuhiussuoni'' ''(vas lymphocapillare)'', joka alkaa umpipussina kudossolujen välistä. Runsaimmin niitä on [[iho]]n ja [[limakalvo]]jen [[epiteeli]]n alla. Imuhiussuonten seinämät ovat ohuet ja hatarat. Seinämä muodostuu terminaalisissa imuhiussuonissa yksinkertaisesta levyepiteelistä, jota kutsutaan endoteeliksi. Endoteelisolut ovat seinämässä osittain toistensa päällä, mutta päällekkäiset osat eivät kuitenkaan ole kiinni viereisissä soluissa. Näin imuhiussuonen seinään muodostuu läppämäisiä aukkoja, joista soluvälineste pääsee imusuonistoon. Näiden aukkojen suuren koon vuoksi imuhiussuonet läpäisevät melko hyvin [[valkuaisaine]]ita ja muita suurempia partikkeleita kuten bakteereja sekä [[solu]]ja. Nesteen aiheuttama paine imusuonen sisällä pakottaa läpät kiinni, jolloin imuneste ei pääse takaisin soluvälitilaan.
 
Imuhiussuonet yhtyvät suuremmiksi imusuoniksi, ''imusuonirungoiksi'' (toisinaan käytetään myös nimeä imutierungot) ''(trunci lymphatici)'':
Suurin imusuonirunko on ''rintatiehyt'' ''(ductus thoracicus)'', joksi yhtyvät alaruumiista ja yläruumiin vasemmasta puoliskosta imunestettä tuovat imusuonirungot. Rintatiehyt laskee verenkiertoon vasemman solislaskimon ''(vena subclavia)'' ja vasemman sisemmän kaulalaskimon ''(vena jugularis interna)'' kulmauksessa. Oikean puolen [[pää]]n ja rinnanseudun imuneste kerääntyy kuitenkin ''oikeaan imutiehyeen'' ''(ductus lymphaticus dexter)'', joka laskee verenkiertoon oikean solislaskimon ''(vena subclavia)'' ja oikean sisemmän kaulalaskimon ''(vena jugularis interna)'' kulmauksessa. Ennen verenkiertoon laskemistaan imuneste suodattuu ainakin yhden imusolmukkeen lävitse.
 
Imusuonten [[histologia|histologinen]] rakenne muistuttaa [[laskimo]]iden rakennetta. Suonissa on yhdensuuntaisia läppiä, jotka estävät nesteen takaisinvirtauksen väärään suuntaan. Lisäksi suurempien imusuonten seinämässä on ohut kerros sileää lihasta. Imunesteen aiheuttama seinämän venytys saa aikaan tämän lihaksen rytmisen supistumisen, joka puolestaan työntää imunestettä eteenpäin suonessa.
Lisäksi suurempien imusuonten seinämässä on ohut kerros sileää lihasta. Imunesteen aiheuttama seinämän venytys saa aikaan tämän lihaksen rytmisen supistumisen, joka puolestaan työntää imunestettä eteenpäin suonessa.
 
Alemmilla selkärankaisilla imusuonistoon liittyy laajoja onteloita, esimerkiksi [[sammakkoeläimet|sammakkoeläinten]] lymfapussit.
3 970

muokkausta