Ero sivun ”Tommie Smith” versioiden välillä

Vuoden [[Kesäolympialaiset 1968|1968 olympialaisissa]] [[México]]ssa hän voitti [[200 metrin juoksu|200 metrin]] olympiakultaa maailmanennätysajalla 19,83. Tuo aika oli matkan ensimmäinen virallinen 20 sekunnin alitus, ja se rikottiin vasta vuonna 1979. Olympiaennätyksenä aika kesti vuoteen 1984 asti.

Palkintojenjaossa Smith ja pronssia voittanut [[John Carlos]] kohahduttivat maailmaa, ja etenkin Yhdysvaltoja, esittämällä hiljaisen protestin Yhdysvaltojen harjoittamaa rotusortoa vastaan. Yhdysvaltojen lippujen noustessa tankoon ja "[[The Star-Spangled Banner]]in"kansallislaulun alkaessa soida, molemmat mustat miehet painoivat päänsä alas ja nostivat nyrkkiin puristetun ja mustaan nahkahanskaan puetun käden ylös. Protestin symboliset yksityiskohdat oli huolellisesti suunniteltu. Smithin oikea nyrkki symboloi mustien voimaa ja Carloksen vasen nyrkki mustien yhtenäisyyttä. Smithin kaulassa ollut musta huivi kuvasi mustien ylpeyttä ja hänen kädessään oli laatikko, jossa oli oliivipuun taimi rauhan vertauskuvana. Carloksella oli kaulassaan helminauha, jolla hän osoitti kunnioitusta lynkkauksen uhreiksi joutuneille mustille. Lisäksi molemmat olivat palkintojen jaossa ilman kenkiä, mustissa sukissa, kuvatakseen mustien köyhyyttä Yhdysvalloissa. Yhdessä he muodostivat voiman ja yhtenäisyyden holvikaaren.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = The Tommie Smith John Carlos Project| Nimeke = Commemorating a Legacy| Osoite = http://www.as.sjsu.edu/legacy/index.jsp | Ajankohta=14. maaliskuuta 2005 |Julkaisija = San José State University ja Associated Students SJSU| Luettu=6. kesäkuuta 2007}}{{en}}</ref> Kaikilla kolmella palkitulla, myös toiseksi tulleella [[australia]]laisella [[Peter Norman]]illa, oli [[Olympic Project for Human Rights]] –järjestön merkki rinnassa. Kolmikko poistui palkintojenjaosta valtavassa buuaus- ja vihellysmyrskyssä.

[[Kansainvälinen olympiakomitea|Kansainvälisen olympiakomitean]] puheenjohtaja [[Avery Brundage]] erotti Smithin ja Carloksen Yhdysvaltojen joukkueesta, ja he joutuivat lähtemään olympiakylästä. Myös Australian joukkue lähetti Peter Normanin kotiin, eikä häntä enää valittu maansa olympiajoukkueeseen. Yhdysvalloissa protesti vastaanotettiin kaksijakoisesti. Monet, pääosin värilliset, iloitsivat protestista, mutta suuri osa valkoisista tuomitsi sen voimakkaasti. Molemmat urheilijat saivat lukuisia tappouhkauksia ja vihan osoituksia osakseen.