Versio 3. huhtikuuta 2018 kello 17.43 muokkaa Jni (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 22 362 muokkausta →‎Biologinen rooli ja käyttöturvallisuus: yhdisteiden myrkyllisyys lähteen mukaiseksi, pois lähteestä löytymätön lause ← Vanhempi muutos		Versio 3. huhtikuuta 2018 kello 21.49 muokkaa kumoa Wähäwiisas (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 9 107 muokkausta Kappalejakoa, viilausta, selvennyspyyntöjä Merkkaus: Visuaalinen muokkaus: vaihdettu Uudempi muutos →
Rivi 52: == Historia == [[Kuva:Auer von Welsbach.jpg\|thumb\|left\|200px\|Carl Auer von Welsbach]] Lutetium on saanut nimensä [[Pariisi]]n latinalaisen nimen ''Lutetia'' mukaan. Lutetiumin, joka on saanut nimensä [[Pariisi]]n latinalaisen nimen "''Lutetia''" mukaan, löysivät vuonna [[1907]] toisistaan riippumattomasti ranskalainen Pariisin [[Sorbonnen yliopisto]]n kemisti [[Georges Urbain]], itävaltalainen mineralogi, paroni [[Carl Auer von Welsbach]] ja yhdysvaltalainen kemisti [[Charles James]]. Urbain kutsui aluksi ainetta nimellä ''lutecium'', mutta se muutettiin vuonna 1949 lutetiumiksi<ref name="Greenwood_Earnshaw_1229">Greenwood & Earnshaw s. 1229 [https://books.google.fi/books?id=EvTI-ouH3SsC&pg=PA1229 Viite Googlen teoshaussa]</ref>. Auer eristi lutetiumia [[yttriumoksidi]]sta ja kutsui sitä nimellä ''cassiopeium'' [[Kassiopeia (tähdistö)\|Kassiopeia]]-tähtikuvion ({{k-la\|Cassiopeia}}) mukaan. [[New Hampshiren yliopisto]]ssa toimiva Charles James oli samoihin aikoihin tuottanut jo suuria määriä lutetiumia, mutta koska hän oli varovainen tulostensa julkaisemisen kanssa, alkuaineen löytämisen kunnia meni Urbainille ja Auerille.<ref name="Emsley_241">Emsley s. 241</ref><ref name="ACS">{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.acs.org/content/acs/en/education/whatischemistry/landmarks/earthelements.html \| Nimeke = Separation of Rare Earth Elements by Charles James \| Tekijä = \| Julkaisija = American Chemical Society \| Ajankohta = 29.10.1999 \| Viitattu = 25.1.2018 \| Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="UNH">{{Verkkoviite \| Osoite = http://unhmagazine.unh.edu/f10/charles_james_pf.html \| Nimeke = UNH Magazine - The Life and Work of Charles James \| Tekijä = Marion James \| Julkaisija = UNH Magazine \| Ajankohta = syksy 2010 \| Viitattu = 25.1.2018 \| Kieli = {{en}} }}</ref>▼ ▲Lutetiumin~~, joka on saanut nimensä [[Pariisi]]n latinalaisen nimen "''Lutetia''" mukaan,~~ löysivät vuonna [[1907]] toisistaan riippumattomasti ranskalainen Pariisin [[Sorbonnen yliopisto]]n kemisti [[Georges Urbain]], itävaltalainen mineralogi, paroni [[Carl Auer von Welsbach]] ja yhdysvaltalainen kemisti [[Charles James]]. Urbain kutsui aluksi ainetta nimellä ''lutecium'', mutta se muutettiin vuonna 1949 lutetiumiksi<ref name="Greenwood_Earnshaw_1229">Greenwood & Earnshaw s. 1229 [https://books.google.fi/books?id=EvTI-ouH3SsC&pg=PA1229 Viite Googlen teoshaussa]</ref>. Auer eristi lutetiumia [[yttriumoksidi]]sta ja kutsui sitä nimellä ''cassiopeium'' [[Kassiopeia (tähdistö)\|Kassiopeia]]-tähtikuvion ({{k-la\|Cassiopeia}}) mukaan. [[New Hampshiren yliopisto]]ssa toimiva Charles James oli samoihin aikoihin tuottanut jo suuria määriä lutetiumia, mutta koska hän oli varovainen tulostensa julkaisemisen kanssa, alkuaineen löytämisen kunnia meni Urbainille ja Auerille.<ref name="Emsley_241">Emsley s. 241</ref><ref name="ACS">{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.acs.org/content/acs/en/education/whatischemistry/landmarks/earthelements.html \| Nimeke = Separation of Rare Earth Elements by Charles James \| Tekijä = \| Julkaisija = American Chemical Society \| Ajankohta = 29.10.1999 \| Viitattu = 25.1.2018 \| Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="UNH">{{Verkkoviite \| Osoite = http://unhmagazine.unh.edu/f10/charles_james_pf.html \| Nimeke = UNH Magazine - The Life and Work of Charles James \| Tekijä = Marion James \| Julkaisija = UNH Magazine \| Ajankohta = syksy 2010 \| Viitattu = 25.1.2018 \| Kieli = {{en}} }}</ref> Ensimmäisen kerran puhdasta lutetiummetallia valmistettiin vasta 1953.<ref name="Emsley_241"/> Rivi 63 ⟶ 65: Puhtaana metallina lutetium on hopeanvalkoista ja suhteellisen pysyvää ilmassa. Lutetium on [[paramagnetismi\|paramagneettista]] kaikissa lämpötiloissa aina sulamispisteeseensä 1 936 K (1 663 °C) asti. Siitä tulee [[suprajohde\|suprajohtavaa]] 0,022 K (−273,128 °C) lämpötilassa ja yli 4,5 GPa paineessa.<ref name="britannica"/> Lutetiumilla on vain yksi [[allotropia\|allotrooppinen]] muoto, jonka [[kiderakenne]] on heksagonaalinen tiivispakkaus. Hilavakiot ovat a = 350,52 pm ja c = 554,94 pm huoneenlämpötilassa.<ref name="britannica"/>{{Selvennä\|kappale}} === Isotoopit === Luonnon lutetium koostuu kahdesta [[isotooppi\|isotoopista]]: pysyvästä <sup>175</sup>Lu (97,4 %) ja [[radioaktiivisuus\|radioaktiivisesta]] <sup>176</sup>Lu (2,6 %, [[puoliintumisaika]] 3,76×10<sup>10</sup> vuotta). Tätä radioaktiivista isotooppia voidaan käyttää [[meteoriitti]]en iän määritykseen. Se on heikko [[beetasäteily\|beetasäteilijä]]<ref name="Emsley_242"/>. Yhteensä lutetiumille tunnetaan 34 radioaktiivista isotooppia, poislukien [[ydinisomeeri]]t. Niiden [[massaluku\|massaluvut]] vaihtelevat välillä 150–184. Kaikista epästabiilein isotooppi on <sup>150</sup>Lu, jonka puoliintumisaika on 45 millisekuntia, pysyvin on <sup>176</sup>Lu.<ref name="britannica"/> Lutetiumin isotoopit, joiden massaluku on alle 175 hajoavat pääasiassa β<sup>+</sup>-hajoamisella, mutta joukossa on myös [[elektronisieppaus\|elektroninsieppauksella]] hajoavia nuklideja. Raskaammat isotoopit hajoavat β<sup>-</sup>-hajoamisella.<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä =G. Audi, O. Bersillon, J. Blachot & A.H. Wapstra \| Otsikko =The Nubase evaluation of nuclear and decay properties \| Julkaisu =Nuclear Physics A \| Ajankohta =2003 \| Vuosikerta =729 \| Numero =1 \| Sivut =3-128 \| Julkaisupaikka = \| Julkaisija = \| Selite= \| Tunniste= \| www =https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0375947403018074 \| www-teksti = \| Tiedostomuoto = \| Viitattu =29.1.2018 \| Kieli ={{en}} }}</ref> == Kemialliset ominaisuudet == Rivi 102 ⟶ 106: == Biologinen rooli ja käyttöturvallisuus == Lutetiumilla ei ole minkäänlaista biologista roolia, eikä se ole kovin myrkyllistä.{{selvennä\|ihmiselle?}} Sen joidenkin suolojen on tosin todettu kiihdyttävän [[aineenvaihdunta]]a. Veteen liukenevat suolat voivat olla lievästi myrkyllisiä suurina annoksina, mutta liukenemattomat eivät ollenkaan. Lutetiumin yhdisteiden kokonaismääriä ihmiskehossa ei tiedetä tarkalleen, mutta ne ovat hyvin pieniä. Kasvien juuret eivät ota lutetiumia maaperästä juuri lainkaan, joten se ei pääse rikastumaan [[ravintoketju]]ssa. Eräiden vihannesten lutetiumpitoisuuksiksi on mitattu 10 [[ppt]] kuivapainosta. Ihmisen ravinnosta saamat määrät ovat todennäköisesti mikrogrammoja vuodessa.<ref name="Emsley_240"/> [[Lutetiumkloridi]]n akuutiksi myrkyllisyydeksi rotilla on saatu [[LD50]]-arvo 315 mg/kg intraperitoneaalisesti{{selvennä}} ja 7 100 mg/kg suun kautta annosteltuna.<ref>{{Lehtiviite \| Otsikko = Pharmacology and Toxicology of Lutetium Chloride \| Julkaisu = Journal of Pharmaceutical Sciences \| Vuosikerta = 53 \| Numero = 10 \| Sivut = 1186-1188 \| Julkaisija = Elsevier \| Tekijä = Haley, Thomas J.; Komesu, N.; Efros, M.; Koste L. & Upham, H.C. \| Ajankohta = 1964 \| Doi = 10.1002/jps.2600531011 \| Viitattu = 27.1.2018 \| Kieli = {{en}} }}</ref> Lutetiumfluoridi ärsyttää ihoa ja on myrkyllistä hengitettynä. Jauhemainen tai pölymäinen lutetiumoksidi voi olla myrkyllistä hengitettynä tai syötynä. Lutetiumnitraatti muodostaa tulipalo- ja räjähdysvaaran sitä kuumennettaessa.<ref name="Krebs_304"/>

Ero sivun ”Lutetium” versioiden välillä