Wikipedia

Ero sivun ”Taistelulaiva Bismarck” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
kh
kh
Rivi 59:
''Bismarckiin'' osui muutama tykin ammus, joista yksi muodostui tärkeäksi. Se osui keulan öljytankkeihin, päästi merivettä öljyn sekaan ja öljyä mereen sekä tuhosi venttiilit, joiden kautta öljyä olisi voitu käyttää.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 219</ref> ''Bismarck'' alkoi jättää öljyvanaa ja ennen kaikkea öljy oli nyt niin vähissä, että laivan oli pakko suunnata Ranskaan korjattavaksi<ref>Kennedy s. 98</ref>.
 
=== Takaa-ajo ===
===Ensimmäinen torpedolentokonehyökkäys===
Keskiyöllä 24/25. toukokuuta Kotilaivaston [[lentotukialus]] [[HMS Victorious (R38)|''HMS Victoriousin'']] [[Fairey Swordfish]] -torpedokoneet hyökkäsivät ''Bismarckin'' kimppuun. Ne saivat yhden torpedon osumaan, mutta se ei aiheuttanut vaurioita<ref>Kennedy s.122</ref>.
 
===Katoaminen===
''Norfolk'' ja ''Suffolk'' olivat seuranneet ''Bismarckia'' ja ''Prinz Eugenia'' yli vuorokauden eivätkä huomanneet niiden eroamista illalla 25. toukokuuta.
 
Pian torpedohyökkäyksen jälkeen ''Bismarck'' kaarsi ensin länteen, sitten pohjoiseen ja lopuksi itään siten, että se ylitti lopuksi oman reittinsä. Britit hukkasivat tässä vaiheessa ''Bismarckin'' ja alus pääsi karkuun<ref>Kennedy s.123</ref>.
 
===Toinen torpedokonehyökkäys===
Lentotukialus [[HMS Ark Royal (91)|''HMS Ark Royal''in]] Swordfish-torpedokoneet lähtivät hyökkäykseen kohti ''Bismarckia''. Niille oli kerrottu, että alueella ei ole omia laivoja. [[Force H]]:n risteilijä [[HMS Sheffield (24)|''HMS Sheffield'']] oli kuitenkin ehtinyt alueelle ja Swordfishit löysivät sen ja hyökkäsivät sen kimppuun, onneksi tuloksetta.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, s. 276–277</ref>
 
Osa torpedoista oli varustettu magneettisytyttimillä, jotka olivat viallisia. Ne laukesivat torpedon osuessa veteen. Asia siis paljastui ajoissa ja viallisista sytyttimistä luovuttiin.{{Lähde}}
 
===Viimeinen taistelu===
[[KuvaTiedosto:Bismarck astern.jpg|thumb|250pxpienoiskuva|Bismarckin perä.]]
Saatuaan lieviä vaurioita taistelussa brittien lippulaiva ''HMS Hoodia'' vastaan, lähinnä ''HMS Hoodin'' saattaja-aluksen ''HMS Prince of Walesin'' tykeistä, ''Bismarck'' otti suunnan kohti Ranskaa, missä sen oli tarkoitus rantautua [[Brest (Ranska)|Brestin]] satamaan. Enimmäkseen tämä kuitenkin johtui siitä, että aluksen päällikkö [[Ernst Lindemann]] oli pelästynyt hyökkäyksestä ja väittänyt, että lukuisia koneita oli ammuttu alas, vaikka todellisuudessa yksikään ei ollut pudonnut. Britannia määräsi kaikki käytettävissä olleet laivansa ja lentokoneensa ''Bismarckin'' perään. Huolimatta vaurioistaan ''Bismarck'' onnistui kuitenkin pysyttelemään vielä yli 30 tuntia poissa kaikkien brittialusten ulottuvilta<ref>Kennedy s. 124–152</ref> .
 
Kello 10.35, noin 30 tuntia sen jälkeen kun britit olivat kadottaneet saksalaisaluksen näkyvistään, [[Consolidated Catalina]] -lentovene havaitsi sen ja onnistui nipin napin pakenemaan paikalta täynnä ilmatorjunnan aiheuttamia reikiä. Britit lähettivät lentotukialus ''[[HMS Ark Royal_(91)|HMS Ark Royalilta]]'' ''Bismarckin'' kimppuun 15 kaksitasoista [[Fairey Swordfish|Swordfish]]-torpedokonetta, joista yhden onnistui vaurioittaa aluksen peräsintä. Kun peräsin oli jumissa, ei laiva voinut enää jatkaa matkaansa, vaan pyöri pitkän aikaa ympyrää<ref>Kennedy s. 175</ref>. Meri oli liian kylmä ja rauhaton, jotta sukeltajat olisivat voineet korjata vaurion, eikä konehuoneeseen päässyt, koska sinne oli tulvinut vettä ja se oli täynnä öljyä. Brittialukset pystyivät helposti saartamaan paikalleen jämähtäneen aluksen.<ref>Tippelskirvh 1959</ref>
 
Britit lähettivät nyt uusista ja tehokkaista [[Tribal-luokka (hävittäjä)|Tribal-luokan hävittäjistä]] koostuvan 4. hävittäjälaivueen ([[kommodori]] Philip Vian) hyökkäämään ''Bismarckin'' kimppuun; lippulaiva [[HMS Cossack (F03)|''HMS Cossack'']] sekä hävittäjät ''HMNZS Maori'' (komentaja Harold T. Armstrong) ja ''HMIS Sikh'' (komentaja Graham H. Stokes) saivat useita torpedo-osumia viholliseen, mutta vauriot jäivät pintapuolisiksivähäisiksi. Laivueen aluksista yksi, [[Puolan merivoimat|Puolan laivaston]] hävittäjä [[ORP Piorun (1940)|''ORP Piorun'']] (komentaja E. Plawski) meni uhmakkaasti lähimmäs ''Bismarckia'' tulittaen sitä kaikilla aseillaan, kunnes konehuoneeseen tulleen osuman johdosta joutui vetäytymään;. puolalaistenPuolalaisten ampumat neljä torpedoa menivät ohi.<ref>TippelskirvhTippelskirch 1959</ref>
 
Koska ''Prinz Eugen'' oli komennettu jo päiviä aiemmin pois taistelualueelta, ei ''Bismarckilla'' ollut apunaan yhtään saksalaisalusta. Lisäksi miesten taistelutahto oli kärsinyt merivoimien sotatoimia johtavan amiraali [[Günther Lütjens]]in epäsuosion takia. Taistelulaivat [[HMS Rodney (29)|''HMS Rodney'']] (9 x 406 mm) (kommodori Frederick H. G. Dalrymple-Hamilton) ja laivaston lippulaiva [[HMS King George V (41)|''HMS King George V'']] (''HMS Prince of Walesin'' sisaralus, 10 x 354 mm) (suuramiraali John Tovey/kommodori Wilfred Patterson) pääsivät lopulta taistelukontaktiin ''Bismarckiin''. <ref>TippelskirvhTippelskirch 1959</ref>}
 
Britit alkoivat tulittaa alusta. Navigointikykynsä puutteista huolimatta ''Bismarck'' vastasi tuleen, mutta täpäristä ohilaukauksista huolimatta se ei osunut kertaakaan. Se sai kaksi pahaa osumaa komentotorniin ja tulenjohtolaitteisiin, ja alle tunnissa alus oli ilmiliekeissä. Suurin osa siitä ei enää muistuttanut taistelulaivaa, ja miehistö oli joko veden varassa tai kannella tekemässä kuolemaa.<ref>TippelskirvhTippelskirch 1959</ref>
 
Kun yhteys komentosillalle oli katkennut, päällikkö Lindemann tiesi mitä tuleman piti. Hän antoi miehistölle käskyn avata ''Bismarckin'' pohjaventtiilit ja aktivoida niiden runkoläpivienteihin sijoitetut aikasytytteiset räjähteet.<ref>''Bismarckin takaa-ajo'', artikkeli Apu-lehdessä 27.5.1961 </ref> Käskyn toteutti henkilökohtaisesti aluksen yli-insinööri, insinöörikommodori Junack<ref>''Bismarckin takaa-ajo'', artikkeli Apu-lehdessä 27.5.1961 </ref>.
Rivi 89 ⟶ 85:
 
===Uppoaminen===
[[KuvaTiedosto:HMS Dorsetshire Bismarck survivors.jpg|thumb|200pxpienoiskuva|''HMS Dorsetshire'' pelastaa ''Bismarckin'' miehistöä 27. toukokuuta 1941.]]
County-luokan raskas risteilijä [[HMS Dorsetshire (40)|''HMS Dorsetshire'']] (kommodori Benjamin Martin) ampui alukseen kolme torpedoa, joista yksi räjähti keskilaivassa ja yksi aluksen perässä, repien peräosan kokonaan irti. Puoli yhdentoista maissa, 27. toukokuuta, puolentoista tunnin taistelun jälkeen, ''Bismarck'' vajosi aaltoihin. Silminnäkijöiden mukaan päällikkö Lindemann seisoi uppoavan laivan keulassa tehden kunniaa ja seurassaan henkilökohtainen lähettinsä, joka käskystä huolimatta ei jättänyt päällikköään.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 333</ref> Ennen uppoamistaan laiva kääntyi ylösalaisin ja vajosi pinnan alle. Sen kannella laakeriensa varassa olleet neljä pää[[tykkitorni]]a irtosivat uppoamisvirtauksen voimasta. Kun ''Bismarck'' oli täyttynyt kokonaan vedellä, se kääntyi taas oikein päin. Uppoamisesta aiheutuneen virran voima repi laivan komentosillan, savupiipun ja maston irti. Noin 10–20 minuutin kuluttua uppoamisesta alus törmäsi vedenalaiseen vuoreen ja liukui seinämää pitkin 4&nbsp;790 metrin syvyyteen.{{Lähde}}
 
Pelastusveneitä ei kuitenkaan voitu laskea mereen kovan merenkäynnin vuoksi; oli liian kova riski että veneet olisivat vaurioituneet, ehkä jopa tuhoutuneet laskettaessa tai nostettaessa.
 
Saksalaisia yritettiin pelastaa heittämällä heille köysiä, mutta monet olivat niin pahoin haavoittuneita, etteivät jaksaneet vetää itseään ylös. Lisäksi vesi oli vain 13–asteista ja siinä kelluva öljy teki köysistä liukkaat. Juuri kun pelastustoimet oli saatu käyntiin, brittialukset joutuivat poistumaan sukellusveneuhan vuoksi paikalta mukanaan vain ne 110 saksalaista, jotka olivat jo kiivenneet laivoihin tai roikkuivat vielä köysissä. Loput miehistön jäsenet jäivät veden varaan ilman pelastusmahdollisuutta.{{Lähde}}▼
 
▲Pelastusveneitä ei kuitenkaan voitu laskea mereen kovan merenkäynnin vuoksi. Saksalaisia yritettiin pelastaa heittämällä heille köysiä, mutta monet olivat niin pahoin haavoittuneita, etteivät jaksaneet vetää itseään ylös. Lisäksi vesi oli vain 13–asteista ja siinä kelluva öljy teki köysistä liukkaat. Juuri kun pelastustoimet oli saatu käyntiin, brittialukset joutuivat poistumaan sukellusveneuhan vuoksi paikalta mukanaan vain ne 110 saksalaista, jotka olivat jo kiivenneet laivoihin tai roikkuivat vielä köysissä. Loput miehistön jäsenet jäivät veden varaan ilman pelastusmahdollisuutta.{{Lähde}}
Myös ''Bismarckin'' [[laivakissa]], Oskar-kolli, pelastettiin. Seuraavana päivänä saksalainen [[sukellusvene]] ''U-74'' pelasti vielä kolme ja huoltoalus ''Sachsenwald'' kaksi miehistön jäsentä. Kuultuaan taistelun lopputuloksen puolueettoman [[Espanja]]n diktaattori kenraali [[Franco]] lähetti uppoamispaikalle espanjalaisen laivasto-osaston, mutta enempää pelastuneita ei löytynyt. ''Bismarckin'' miehistöstä kuoli kaikkiaan 2&nbsp;106 miestä.{{Lähde}}▼
 
▲Myös ''Bismarckin'' [[laivakissa]], Oskar-kolli, pelastettiin. Seuraavana päivänä saksalainen [[sukellusvene]] ''U-74'' pelasti vielä kolme ja huoltoalus ''Sachsenwald'' kaksi miehistön jäsentä. Kuultuaan taistelun lopputuloksen puolueettoman [[Espanja]]n diktaattori kenraali [[Franco]] lähetti uppoamispaikalle espanjalaisen laivasto-osaston, mutta enempää pelastuneita ei löytynyt. ''Bismarckin'' miehistöstä kuolisai surmansa kaikkiaan 2&nbsp;106 miestä.{{Lähde}}
Bismarckin tuhoutumiseen päättyi myös Saksan harjoittama risteilijäsota, jota operaatio Rheinübung oli edustanut.<ref>Tamelander & Zetterling 2005, 356</ref>
 
==Hylyn löytyminen==
Yhdysvaltalainen meriarkeologi [[Robert Ballard]], sama henkilö joka löysi uponneen ''[[Titanic]]in'', löysi myös ''Bismarckin'' hyvin säilyneen hylyn vuonna 1989.{{Lähde}}
 
==Lähteet==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelulaiva_Bismarck”