Versio 25. helmikuuta 2018 kello 13.33 muokkaa 85.194.208.161 (keskustelu) Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 1. huhtikuuta 2018 kello 02.04 muokkaa kumoa Aahonen (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 336 muokkausta p wl Uudempi muutos →
Rivi 25: Bulgaria kuuluu eteläslaavilaisten kielten jatkumoon, ja siirtymä kroatia/serbian ([[serbokroatia]]), makedonian ja bulgarian välillä on vähittäinen ja [[keskinäinen ymmärrettävyys]] suurta.<ref name="ucla"/> Bulgarian kielen kehitys alkaa 800-luvulta, slaavien vaellettua ~~Tonavan~~[[Tonava]]n yli 500-luvulta ja asetuttua ~~Balkanille~~[[Balkan]]ille, ja se jaetaan muinais-, keski- ja moderniin bulgariaan. Muinaisbulgarian aikana 800-luvulta 1000-luvulle slaavit ottivat käyttöön [[kyrilliset kirjaimet]]. Lähetyssaarnaajat [[Kyrillos ja Metodios]] käyttivät näitä kirjaimia slaavilaisheimojen kielen kirjoittamiseen, mistä syntyi [[muinaiskirkkoslaavi]], joka jäi ortodoksisen kirkon [[Liturginen kieli\|liturgiseksi kieleksi]]. Keskibulgarian aikaa 1100-luvulta lähtien häiritsi vakavasti vuoden 1396 turkkilaisten valloitus, ja modernin bulgarian kirjakieli kehittyi kansankielen pohjalta vasta 1800-luvulla, Bulgarian itsenäistyttyä 1878. 1500-luvulta lähtöisin oleva nykykieli sai runsaasti vaikutteita turkista ja kreikasta, sekä myöhemmin venäjästä, ranskasta ja saksasta.<ref name="ucla"/> Itsenäisyyden alkuaikoina koillis-Bulgarian murteista tuli ''de facto'' kirjakieli, koska monet itsenäisyystaistelijat olivat tältä seudulta kotoisin, ja maan pääkaupunkina oli aluksi [[Tărnovo]], ennen sen siirtoa [[Sofia]]an.<ref name="ucla"/>

Ero sivun ”Bulgarian kieli” versioiden välillä