Ero sivun ”Ottorino Respighi” versioiden välillä

6 merkkiä poistettu ,  3 vuotta sitten
p
fix
p (fix)
[[Tiedosto:Respighi 1935.jpg|thumbpienoiskuva|Ottorino Respighi vuonna 1935.]]
'''Ottorino Respighi''' ([[9. heinäkuuta]] [[1879]] [[Bologna]] – [[18. huhtikuuta]] [[1936]] [[Rooma]]) oli [[italia]]lainen [[säveltäjä]].
 
Respighi opiskeli Bolognassa viulunsoittoa ja sävellystä. Opettajista erityisesti Giuseppe Martucci (1856-19091856–1909) antoi hänelle herätteitä uuteen italialaiseen soitinmusiikkiin, vastapainoksi dominoivallevallitsevalle italialaiselle oopperalle. Vuonna 1900 hän matkusti orkesterin muusikkona oopperavierailulle [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]], missä sai opetusta [[Nikolai Rimski-Korsakov]]ilta, jonka luo hän palasi vielä uudestaan 1902. Rimski-Korsakov vaikutti ratkaisevasti hänen loistavaan, värikkääseen soitinnustaitoonsa. Respighi opiskeli jonkin aikaa myös [[Berliini]]ssä, missä tutustui [[Max Bruch]]iin ja [[Ferruccio Busoni]]in. Vuodesta 1913 hän toimi sävellyksenopettajana Rooman Santa Cecilia –akatemiassa ja 1924–19261924–1926 sen johtajana.
 
Respighi meni [[13. tammikuuta]] [[1919]] naimisiin itseään viisitoista vuotta nuoremman sävellyksenoppilaansa [[Elsa Respighi|Elsa Olivieri-Sangiacomon]] kanssa. Hän mm.muun muassa viimeisteli aviomiehensä keskeneräisen [[ooppera]]n ''Lucrezia'', perusti Respighi-säätiön ja oli läsnä edesmenneen säveltäjän 100-vuotistilaisuudessa [[1979]].
 
Muiden samaan sukupolveen kuuluneiden italialaissäveltäjien tavoin Respighi kaipasi uudistusta, joka avaisi näkymiä aikansa eurooppalaisiin virtauksiin. Hän ei kuitenkaan kuulunut kaikkein radikaaleimpiin uudistajiin. Respighin ensimmäiseen ja parhaaseen luomiskauteen liittyvät hänen yhteytensä ranskalaiseen impressionismiin, sekä mieltymys [[Richard Strauss]]in innoittamaan tietoiseen soinnilliseen sensualismiin ja välittömään ilmaisuun.
Respighin musiikin runollisuus, joka ilmenee jo oopperassa ''Semirama'' (ensiesitys Bolognassa 1910), löysi lopullisesti viimeistellyn muotonsa sinfonisessa runossa ''Fontane di Roma'' (Rooman suihkulähteet, 1916), joka saavutti suuren menestyksen [[Arturo Toscanini]]n johdolla. Teoksessa on kuultavissa loistavien sointikuvien rinnalla intiimejä, herkkiä jaksoja, jonkalaisia hän kehitteli edelleen myöhemmissä, kevyemmin ja pidättyvämmin luonnehdituissa teoksissaan kuten ''I pini di Roma'' (Rooman pinjat, 1924) tai ''Trittico Botticelliano'' (Botticelli-triptyykki, 1927). Respighia on hyvin osuvasti luonnehdittu italialaisen maiseman sävelmaalariksi.
 
Silloinkin kun Respighi käytti luomistyönsä lähteinä [[gregoriaaninenGregoriaaninen kirkkolaulu|gregoriaanista kirkkolaulua]] tai renessanssimusiikkia, hän piti kiinni ensimmäisten menestysteostensa tyylistä eikä sen vuoksi tullut seuranneeksi myöhempää yleiseurooppalaista kehitystä. Hän pysytteli tuotannossaan kapea-alaisena, mutta taidoiltaan tunnustettuna säveltäjänä. Hänen soitinmusiikkiansa, kamarimusiikki mukaan luettuna, on pidetty yleisesti kiinnostavampana kuin näyttämömusiikkia.
 
Respighi vieraili [[Helsinki|Helsingissä]] vuonna [[1933]]. Sinfoniakonsertin lisäksi hän johti [[Suomen Kansallisooppera|Suomalaisessa Oopperassa]] oopperansa ''Maria Egyptiläinen''.
 
== Tunnetuimmat teokset ==
* {{IMSLP|id=Respighi%2C_Ottorino|cname=Ottorino Respighi}}
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Respighi, Ottorino}}
 
[[Luokka:Italialaiset säveltäjät]]
[[Luokka:Romantiikan säveltäjät]]