Ero sivun ”Ford Model T” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 46:
Vuonna 1911 saivat Yhdysvalloissa siirtolaisina olleet veljekset Aleksander, Fritiof ja Tor Nyberg Fordin edustuksen Suomeen Fordin [[Pariisi]]ssa toimineelta edustajalta. Seuraavana vuonna veljekset aloittivat myyntitoimintansa [[Helsinki|Helsingissä]] ja heidän ensimmäinen myyntieränsä käsitti kolme T-Fordia. Ennen [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttymistä T-Fordeja ehdittiin myydä eri puolilla maata toimineiden kahdeksan Ford-jälleenmyyjän kautta noin sata kappaletta. <ref>U. E. Moisala: ''Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1982'', s. 40–41. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983.ISBN 951-99459-8-9.</ref>
Fordin myyntiverkoston jälleenrakennus sodan jälkeen alkoi vuonna 1919, jolloin [[Kööpenhamina]]an perustettiin Fordin kokoonpanotehdas [[Skandinavia]]n maita varten, ja Ford Motor Companyn agentit alkoivat etsiä Suomesta jälleenmyyjiä. Vuonna 1921 Ford Motor Company solmi edustussopimuksen [[Korpivaara (yritys)|Korpivaara & Halla Oy:n]] kanssa, mutta sopimus purkautui jo vuonna 1924 osapuolten erimielisyyksien vuoksi. Tämän jälkeen Ford Motor Company vuokrasi Helsingin [[Hernesaari|Hernesaaresta]] tehdas- ja konttoritilat, joihin suunniteltiin myös kokoonpanotehdasta. Vuonna 1923 eri puolilla Suomea toimi jo 21 Fordin jälleenmyyjää. Vuonna 1921 Ford T -henkilöautoja myytiin Suomessa 19 kappaletta, vuonna 1922 myyntimäärä oli 117 autoa ja vuonna 1923 jo yli 1 000 autoa. Vuonna 1926 perustettiin pääyhtiön alainen tytäryhtiö [[Ford (maahantuoja)|Ford Motor Company of Finland Oy]], joka oli ensimmäinen Suomeen perustettu autotehtaan tytäryhtiö.<ref>Moisala 1983, s. 90–91.</ref> Vuoteen 1927 mennessä Suomeen tuotiin T-Fordeja kaikkiaan runsaat 7 000 kappaletta.<ref>Kimmo Levä (toim.): ''Kammella käyntiin: Mobilia-vuosikirja 1992'', s. 37. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1992.</ref>
T-Ford näytteli merkittävää osaa myös Suomen autoistumisen alkuvaiheissa. Mallin parhaina myyntivuosina 1920-luvun ensimmäisellä puoliskolla kuljetusyrittäjyys – siinä mielessä kuin se nykyisin ymmärretään – otti Suomessa ensiaskeliaan, ja jotkut ammattiautoilijoiksi ryhtyneet suorittivat myös henkilökuljetuksia. Tällöin alun perin tavarankuljetuksiin tarkoitetuille T-Fordin alustoille rakennettiin alkeellisia [[linja-auto]]n koreja, joissa istuimina olivat auton pituussuuntaan asennetut penkit. Pienen moottoritehonsa ja eräiden muidenkin seikkojen vuoksi T-Ford ei soveltunut erityisen hyvin linja-autoksi ja niinpä sen käytöstä tähän tarkoitukseen luovuttiin melko pian.<ref>Jorma Rimpelä ym. (toim.): ''Porin Autoteknillinen Yhdistys 1937–1987'', s. 97. Pori: Porin Autoteknillinen Yhdistys, 1987. ISBN 951-99817-7-2.</ref>
| |||