Ero sivun ”Primäärilähde” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
wl |
||
Rivi 9:
* tutkittavat teokset, kuten kaunokirjalliset tai filosofiset tekstit <ref>{{Kirjaviite| Nimeke = Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään| Julkaisija = Vastapaino| Vuosi =1995| Tekijä = Eco, Umberto| Suomentaja =| Luku = | Sivu = 154| Sivut = | Selite =
| Julkaisupaikka = Tampere| Tunniste = | Isbn =951-9066-29-2| Kieli = }}</ref>
[[Aihetodiste|Aihetodisteita]] (indiisejä) ei lasketa primäärilähteiksi. Lähteitä, jotka käyttävät pääasiallisena aineistonaan primäärilähteitä, kutsutaan [[sekundäärilähde|sekundäärilähteiksi]].<ref name="hki"/> Tutkimuskirjallisuus nähdään sekundäärilähteenä tutkittavaan teokseen eli primäärilähteeseen nähden. Tutkimuksen aiheesta ja tutkimusotteesta riippuen sama aineisto voi kuitenkin olla joko primääri- tai sekundäärilähde.
Informaatiotutkimuksessa primäärilähde tarkoittaa eri asiaa. Primäärilähteet niitä lähteitä joista saadaan tietoa. Formaaleja primaarilähteitä ovat esimerkiksi tutkimukset, julkaisut, lait, patentit, standardit, aikakauslehdissä ja päivälehdissä julkaistut artikkelit. Historiantutkimuksen primäärilähteen käsitettä vastaavat paremmin informaalit primäärilähteet, kuten henkilökohtaiset keskustelut ja konsultointi alan asiantuntijan kanssa.<ref>{{verkkoviite|Osoite=http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/0viestinta/informaatiotutkimus/po3/lahteet | Nimeke=Tiedonlähteet | Julkaisija=internetix}}</ref>
| |||