Ero sivun ”Taisto Tähkämaa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täsm |
p Link Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 34:
'''Taisto Toivo Johannes Tähkämaa''' (vuoteen 1935 '''Blomqvist''') (s. [[11. joulukuuta]] [[1924]] [[Parainen]]) on [[agrologi]] sekä [[maanviljelysneuvos]]. Hän toiminut kansanedustajana (1970–1991), [[puolustusministeri]]nä (1977–1979) sekä maa- ja metsätalousministerinä (1979–1983).<ref name=kko>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kuka kukin on 1982| Vuosi = 1982| Sivu =1043 | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = ISBN 951-1-06659-5 | Viitattu = 1.9.2017 }}</ref> [[Suomen Keskusta|Keskustapuolue]]en varapuheenjohtajana hän toimi (1980–1984). Maa- ja metsätalousministerinä Tähkämaa myötävaikutti munantuotantoon ja maataloustulon ohjaamiseen viljanviljelylle.
Tähkämaa on lähtöisin maanviljelijäperheestä. Hän kävi [[Maamieskoulu|maamieskoulun]] 1946 sekä suoritti kansanopisto-opintoja [[Alkio-opisto|Alkio-opistossa]] 1949 ja maatalouden jatko-opintoja Högre svenska lantbruksläroverket i Åbo -opistossa 1953. Sen jälkeen hän toimi maatalouskonsulenttina ja maanviljelijänä [[Piikkiö|Piikkiön]] Harvaluodossa.<ref name=kko />
Neuvostoliiton puolustusministeri marsalkka [[Dmitri Ustinov]] teki virallisen vierailun Suomeen kesällä 1978 Tähkämaan toimiessa puolustusministerinä. Ustinov esitti Suomen ja Neuvostoliiton yhteisiä sotaharjoituksia ensimmäiseksi juuri vierailua isännöineelle Tähkämaalle. Tähkämaa kuitenkin vastasi, ettei hänellä ollut valtuuksia tehdä päätöstä asiassa ja siirsi sen presidentti [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] ja puolustusvoimain komentajan kenraali [[Lauri Sutela]]n ratkaistavaksi. Nämä torjuivat Ustinovin ehdotuksen, jonka on vahvimmin epäilty olleen alun perin Neuvostoliiton silloisen Helsingin-suurlähettilään [[Vladimir Stepanov]]in idea.<ref>Jakobson, Max: ''Vallanvaihto'', s. 201−207. Helsinki: Otava 1992.</ref><ref>Korhonen, Keijo: ''Sattumakorpraali'', s. 115. Helsinki: Otava 1999.</ref>
| |||