Ero sivun ”Örinälaulu” versioiden välillä

{{Tämä artikkeli| kertoo laulutyylistä, [[murinaMurina (suku)|murinaMurina]] on myös lepakkosuku.}}

[[Kuva:Alissa White Gluz - Live @ NOVA ROCK 2014.jpg|thumb|450px|[[Arch Enemy]]n [[Alissa White-Gluz]] on yksi harvoista örisevistämurisevista naislaulajista.]]

'''ÖrinälauluMurinalaulu''', '''kuolonkorina''', '''murina''', '''örinä''' tai '''karjunta''' ({{k-en|death growl}}) on äärimmäinen ja aggressiivinen [[laulu]]tyyli, jossa pyritään usein tuottamaan mahdollisimman epäinhimillistä ja monesti hirviömäistä lauluääntä hyödyntämällä voimakkaasti [[pallea]]lihasta ja säröttämällä [[kurkunpää]]n avulla ääntä rasittamatta kuitenkaan [[äänihuulet|äänihuulia]]. [[Englannin kieli|Englanninkielisissä]] maissa örinästämurinalaulusta käytetään myös humoristisesti nimitystä "Cookie Monster vocals"<ref>[http://opinionjournal.com/la/?id=110007902 Jim Fusilli, Thats Good Enough for Me - Cookie Monsters of Death Metal Music, Opinion Journal] {{en}}. Luettu 9. maaliskuuta 2007.</ref>, joka viittaa [[Seesamtie]]-lastensarjan erikoisesti ääntelevään nukkehahmoon, [[Keksimonsteri]]in.

==ÖrinälaulunMurinalaulun tekniikka==

[[Tiedosto:Respiratory system.svg|thumb|250px|left|[[Pallea]]lla (diafragma) on tärkeä örinälaulussamurinalaulussa: sen käyttö tuo örinäanmurinaan voimaa ja osin suojaa äänihuulia rasitukselta. Jotkut artistit käyttävät örinätekniikassaanmurinatekniikassaan ainoastaan palleaa.]]

örinälaulunMurinalaulun tunnusomaisen rouhea ulosanti vaatii lähes välttämättä [[murrosikä|murrosiän]] [[äänenmurros|äänenmurroksen]] ohittamista. Siten keskimäärin alle 16-vuotiaita, joilla [[kurkunpää]] ei ole vielä kehittynyt, sitä ei suositella harjoittamaan: väärin tehtynä örinälaulumurinalaulu voi pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaisia vaurioita [[äänihuulet|äänihuuliin]]<ref> [http://www.wikihow.com/Do-Harsh-Death-Metal-Vocals Learn to Do Harsh Death Metal Vocals, Wikihow] {{en}}. Luettu 9.3.2007.</ref>.

örinälauluMurinalaulu lähtee [[pallea]]lihaksen supistuksesta ja muotoutuu kurkunpäässä. Ilman pallealihaksen käyttöä örinämurina rasittaa äänihuulia. Varsinaista ääntä hallitaan suun muodoilla ja säätelemällä äänen muotoutumisaluetta kurkunpään etuosasta (jossa yleensä muodostuu matalammat örinätmurinat) kurkunpään takaosaan (josta vuorostaan korkea kirkuna). Kuten muutkin laulutyylit, örinälaulukinmurinalaulukin edellyttää pitkäjännitteistä harjoittelua: kurkunpää ja äänihuulet tottuvat rasitukseen vasta vähitellen. örinätyyliinMurinatyyliin erikoistuneen lauluopettajan [[Melissa Cross]]in mukaan tyypillisiä aloittelevien örinälaulajienmurinalaulajien virheitä ovatkin muun muassa itselleen liian korkeiden tai matalien äänialojen varomaton käyttö, pelkkä äänihuulien käyttö örinänmurinan muodostamisessa ja varomaton äänenvoimakkuuden säätely. örinälauluMurinalaulu tulee aloittaa varovasti ja kehittää asteittain<ref>[http://www.melissacross.com/vocal_lessons.php? Melissa Cross, Vocal Solutions, MelissaCross.Com] {{en}}. Luettu 9.3.2007</ref>. Ammattimaiset örinälaulajatmurinalaulajat ovat opetelleet säätelemään örinääänissämurinaäänissä tasapainoisesti hengitystiheyden, kurkunpään ja suun kosteuden sekä äänen raspin yhteisvaikutusta.

Toisin kuin yleensä luullaan, örinäääntämurinaääntä ei pysty "syntetisoimaan" minkäänlaisten efektien avulla. Efektit kuten kaiku ja hidastus saattavat saada örinänmurinan kuulostamaan täyteläisemmältä niin kuin muut laulutyylit, mutta [[melodia|melodista]] laulua ei pysty muuttamaan örinäksimurinaksi. Lauluopettajat esittelevät opetuksessa usein erilaisia tekniikoita, mutta pitkäaikainen käyttö kuluttaa lopulta äänen, siten tekniikat on tarkoitettu "vähemmän vahingoittaviksi", "vaaratonta örinäamurinaa" vastoin.{{Selvennä}} Alankomaalainen [[Nijmegen]]issä sijaitseva St Radboudin lääketieteellinen keskusyliopisto kertoi kesäkuussa 2007 [[Nederlands Dagblad]] -lehdelle, että örinätyylinmurinatyylin paikallisen kasvavan suosion takia yliopisto hoiti potilaita, joilla oli äänihuulissa [[turvotus]]ta ja polyyppeja.<ref>[http://www.nd.nl/Document.aspx?document=nd_artikel&id=95336 "Grunten" sloopt de stem] ''(örinäMurina tuhoaa ihmisäänen)'', Nederlands Dagblad, 29. 2007 (Hollanti){{deadlink}}</ref>. Useissa oikein tehdyissä örinöissämurinoissa käytetään äänihuulien yläpuolella sijaitsevia limakalvoja tai pelkästään pallealihasta.

[[Kuva:Alice Cooper 2006.jpg|thumb|250px|[[Alice Cooper]]in rockärjyntä on voinut innoittaa monia myöhempiä örinälaulajiamurinalaulajia.]]

Niin kutsuttujen hirviömäisten örinä-ääntenmurinaäänten käyttö uhkaavan vaikutuksen aikaansaamiseksi voidaan johtaa vuoteen [[1956]], jolloin [[Screamin' Jay Hawkins]]in kappale "I Put a Spell on You" ilmestyi. Humoristisesta tarkoituksestaan huolimatta [[The Who]]n kappale "Boris the Spider" ([[1966]]) sisältää myös syviä, korisevia kurkkuääniörinöitäkurkkuäänimurinoita, jotka muistuttavat osin nykypäivän death metal -laulajien tyyliä. Varhain [[1970]]-luvulla kappaleet kuten [[Black Sabbath]]in "Iron Man" ja [[Pink Floyd]]in "One of These Days" sisältävät molemmat lyhyitä, matalasti öristyjämuristuja, joskin studiossa käsiteltyjä, ääniä taustallaan. [[Mike Oldfield]]in kappale "Piltdown Man/Caveman" albumilta ''[[Tubular Bells]]'' on hyvin samantyylinen. Yksi mahdollinen vaikuttaja ja innoittaja nykyiseen örinälauluunmurinalauluun saattaa olla myös [[glam rock|glam]]- ja [[shock rock]] -artisti [[Alice Cooper]], joka 1970-luvun alussa käytti satunnaisesti kappaleissaan rankkaa ärjyntää. Esimerkkejä ovat ''[[Love It to Death]]'' -albumin kappaleen "Ballad of Dwight Fry" lyhyt väliosa ja ''[[Killer (albumi)|Killer]]''-albumin "You Drive Me Nervous" -kappaleen kertosäe. Myöhemmin tätä dramaattista rockärjyntätyyliä esiintyi monissa alkuvaiheen [[punk rock|punk]]yhtyeillä, kuten [[Sex Pistols]]illa. Koska [[thrash metal]] otti voimakkaasti vaikutteita [[punk|punk rock]]ista, tätä lajia voi ehkä pitää vaikuttajana.

örinälaulunMurinalaulun esiintulo sellaisena kuin sitä nykyisin käytetään, tapahtui suunnilleen samanaikaisesti death metalin ensiaskeleiden kanssa. Siksi on vaikea sanoa, kuka tekniikan on alun perin luonut. Eri laulajat todennäköisesti kehittivät tyyliä ajan kuluessa. [[Death]]issa ja sitä edeltäneessä yhtyeessä Mantasissa toimineet laulajat, alkuaan Kam Lee ja myöhemmin [[Chuck Schuldiner]], mainitaan usein tyylin vaikuttajina, vaikkakin Schuldiner vaihtoi myöhemmin laulutyylinsä äänialaltaan korkeampaan kirkunaan. Joidenkin mielestä eräitä varhaisimpia örinäämurinaa käyttäviä yhtyeitä olivat [[Possessed]], kuten myös [[Necrophagia]] ja [[Master (yhtye)|Master]]. Samoihin aikoihin örinälaulunmurinalaulun eri muunnelmia käyttivät esimerkiksi yhtyeet [[Hellhammer (yhtye)|Hellhammer]], laulajanaan Tom G. Warrior, ja alkuaikojen [[Massacre]].

Brittiläisen [[grindcore]]-yhtyeen [[Napalm Death]]in laulajat – perättäin Nic Bullen, Lee Dorrian ja Mark "Barney" Greenway – kehittivät tyyliä eteenpäin [[1980]]-luvun lopulla lisäämällä aggressiivisuutta ja syvempiä kurkkuääniä ja samalla nopeuttamalla [[sanoitukset|sanojen]] lausumista. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa [[Autopsy]]-yhtyeen Chris Reifert alkoi yhdistää kirkunaa örinä-ääneensämurinaääneensä, kun taas [[Cannibal Corpse]] -yhtyeen perustaja ja entinen laulaja [[Chris Barnes]] tuli tunnetuksi siitä, että hän syvensi örinäänsämurinaansa matalammille äänialoille kuin millä sitä ennen oli äänitetty.

Jotkut yhtyeet, kuten [[Carcass]], [[Dying Fetus]] ja [[Gorerotted]], tekivät kokeiluja käyttämällä kahta laulajaa, käyttämällä kappaleissaan vuorotellen kevympiä ja raskaampia örinänmurinan lauluosia. Nykyisin toimintansa lopettaneella ruotsalaisella [[grindcore]]-yhtyeellä [[Nasum]]illa oli myös kaksi laulajaa, joiden ilmaisu vaihteli syvän [[death metal]] -örinänmurinan ja korkean [[hardcore punk]] -kirkunan välillä.

[[Kuva:MikaelÅkerfeldtWOA2006.jpg |thumb|left|250px|[[Mikael Åkerfeldt]] toi puhtaan laulun örinälaulunmurinalaulun lisukkeeksi death metal -tyyliin.]]

[[Doom metal]] -yhtyeiden laulajilla on tapana painottaa örinällaanmurinallaan enemmänkin tunnelma- ja tunnevivahteita. [[Paradise Lost]]in Nick Holmes ja [[My Dying Bride]]n Aaron Stainthorpe olivat [[1990]]-luvun alkupuolella sen pääasiallisimmat kehittäjät. Stainthorpe oli ensimmäisiä niistä, jotka yhdistivät örinälauluamurinalaulua puhtaaseen lauluun. Tekniikkaa kehitti myöhemmin varsinkin [[Opeth]]in [[Mikael Åkerfeldt]], joka toi puhtaan laulun death metaliin.{{lähde}}

[[Goottimetalli]]ssa örinätmurinat on yleensä asetettu [[ooppera]]maisen naislaulun rinnalle. Esimerkkejä siitä ovat ainakin [[Tristania]] ja [[Sirenia]]. Myös jotkut [[sinfoninen metalli|sinfoniset metalli]]yhtyeet, kuten [[After Forever]], [[Epica]] ja [[Leaves' Eyes]] käyttävät samaa tekniikkaa ja yhdistävät jonkin verran maskuliinista örinäämurinaa usein klassisesti koulutettujen sopraanolaulajien ilmaisun vastapainoksi.

[[Funeral doom]] metal -yhtyeet soveltavat örinäämurinaa hiukan eri tavalla: syvien kurkkuäänien sijasta laulu on usein kuiskattua örinäämurinaa. Tätä tekniikkaa käyttävät muiden muassa suomalaisen [[Skepticism]]in Matti ja [[Evoken]]in John Paradiso.

Eräissä muissa metalin lajeissa on omat tapansa käyttää örinälauluamurinalaulua. Ne käyttävät lähinnä [[death-grind]]ia ja [[death metal|brutaalia death metalia]]. Niissä örinä-äänetmurinaäänet on yleensä viety mahdollisimman mataliksi ja epäselviksi käyttämättä kuitenkaan efektejä, esimerkkeinä [[Suffocation]]in Frank Mullen, [[Devourment]]in Mike Majewski ja [[Incantation]]in John McEnte.