Ero sivun ”Ensimmäinen afgaanisota” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Palautus, artikkelit on nimetty uudelleen Merkkaus: Kumoaminen |
p →Tausta |
||
Rivi 27:
Nykyisen [[Afganistan]]in edeltäjä [[Dorrani-valtakunta]] oli 1830-luvulla lakannut olemasta. Valtakunta oli käytännössä jakaantunut eri [[paštut|paštupäällikköjen]] keskenään kahnaaviin pienoisvaltakuntiin. [[Dust Muhammad]] oli vallannut pääkaupungin vuonna 1826, mutta hän oli luopunut kuninkaan tittelistä ''šah'' ja alkoi käyttää titteliä [[emiiri]]. Poliittinen hajaannus merkitsi sitä, että luikuisat eri tahot etsivät omaksi tuekseen liittolaisia maan ulkopuolelta. [[Intian niemimaa]]n osia hallinneet [[Yhdistynyt kuningaskunta|britit]] olivat huolestuneita Afganistanin tilanteesta. Intiaa uhkasi [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] vaikutusvallan leviäminen ja britit halusivat nostaa Afganistanin vatlaistuimelle itselleen myötämielisen hallitsijan, joka olisi myös riittävän vahva torjumaan Venäjän laajenemisen alueelleen. Dust Muhammad oli heille huono vaihtoehto. Hän kiisteli [[Sikhivaltio]]n kanssa [[Peshawar]]in kaupungin omistuksesta ja britit halusivat puolestaan pitää yllä hyviä suhteita sotilaallisesti vahvoihin sikheihin. Britit alkoivatkin tukea [[Šudža' Šah]]in pyrkimystä nousta hallitsijaksi. Vuonna 1834 hän yritti sikhien ja brittien tuella vallata [[Kabul]]ia, mutta Dust Muhammad voitti hänen armeijansa [[Kandahar]]in lähistöllä.<ref name="afg">{{Kirjaviite | Tekijä = Andrei Sergejeff | Nimeke = Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen | Vuosi = 2011 | Luku = | Sivu = 161-168 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Gaudeamus Helsinki University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-495-219-4 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Vuonna 1837 Intian kenraalikuvernööri [[George Eden Auckland|Aucklandin jaarli George Eden]] lähetti kapteeni [[Alexander Burns]]in Afganistaniin tehtävänään suostutella Dust Muhammad luopumaan Peshawarista. Hänen ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan Dust Muhammadia ennen, kuin tilanne kärjistyi yllättäen Venäjän ja [[Persia]]n lähentyessä. Persian [[qadžarit|Qadžar]]-hallitsija [[Muhammad Šah]] [[Heratin piiritys (1837)|piiritti Heratin]] kaupungin Venäjän tuella. Heratin valtaaminen olisi uhannut Intiaa. Lisäksi joulukuussa 1837 Dust Muhammadin hoviin saapui venäläinen [[Ivan Viktorovitš Vitkevitš]]. Dust Muhammad oli nyt hankalassa asemassa. Hän ei halunnut suututtaa venäläisiä ja näiden valtakunbtaansa uhkaavia persialaisia liittolaisia, mutta toisaalta hän halusi saada Peshawarin takaisin sikheiltä. Hän uskoi voivansa painostaa brittejä luovuttamaan kaupungin itselleen avaamalla suhteet venäläisten kanssa, jolloin britit saattaisivat vaihtaa kaupungin vastineeksi liitosta. Vaikutus oli kuitenkin toisenlainen. Perersialaiset vetäytyivät Heratista brittien lähetettyä laivasto-osaston [[Persianlahti|Persianlahdelle]], mutta britit olivat myös päättäneet vakaasti vaihtaa afganistanin hallitsijan Šudža' Šahiin. Britit, Šudža' Šah ja sikhien [[Randžit Singh]] solmivat sopimuksen, jolla sikheille jäisivät alueet [[Indus|Induksen]] länsipuolella ja nämä tukisivat vastineeksi sotaretkeä Afganistaniin. 1. elokuuta 1839 George Eden antoi Simlan julistuksen, jonka mukaan Šudža' Šah tuli asettaa
==Sota==
|