Ero sivun ”Motti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
hyyvää |
p Käyttäjän 213.255.169.189 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Kospo75 tekemään versioon. Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla Kumoaminen |
||
Rivi 4:
Mekanisoitujen ja raskaasti aseistettujen [[neuvostoliitto]]laisten joukkojen saartaminen metsien kautta tuli välttämättömäksi siksi, ettei suomalaisilla ollut riittävästi voimaa neuvostoliittolaisten pakottamiseksi antautumaan tai heidän voittamisekseen heti, vaan vasta sen jälkeen, kun saarrettujen yhteydet oli katkaistu.
==
Evl A. Suvantola valottaa motti-sanan syntyä. Hän kertoo, ettei sanaa tunnettu vielä ensimmäisten mottien aikana. Esimerkiksi Koposenmäen mottia vallatessa ei termiä käytetty. Silloin kun [[Suomen puolustusvoimat|suomalaiset joukot]] olivat vasta [[Lemetti|Lemetin]] pohjoispuolella eikä Lemetti ollut vielä saarroksissa, rakennettiin kylän pohjoispuolella sijaitsevaan metsään, Syskyjärveltä Lemettiin johtavan heikon ajoneuvotien varteen, puhelinkeskus, jonka peitenimeksi annettiin Motti. Aluksi vain viestimiehet käyttivät nimeä. Pian Motin merkitys laajeni, koska puhelinkeskuksen alueesta tuli tärkeä joukkojen komento- ja huoltopaikka.
Samoihin aikoihin Lemetin ympärille syntyi vähitellen saartorengas. Tänä aikana tapahtui järjestyksessä toinen merkityksen siirtyminen, Motti-sanaa alettiin käyttää nykyisessä merkityksessä, mutta ainoastaan Lemetin saartorenkaasta. Tuota pikaa [[puskaradio]] muutti muutkin saartorenkaat moteiksi. Termi levisi [[Laatokan Karjala]]n ulkopuolelle ja lopulta myös ulkomaille. Suvantolan käsityksen mukaan puhelinkeskus Motti rakennettiin joulukuun lopulla 1939 ja motti-sanaa alettiin käyttää nykyisessä merkityksessä tammikuun 1940 toisella puoliskolla.<ref>Tämä versio motti-sanan synnystä on mainittu kirjasarjassa Suomen Rintamamiehet 1939-45 kirjaosa 15. Div. sivulla 72.</ref>
Talvisodassa sanalle tuli uusi merkitys, kun [[Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|venäläiset]] valtasivat uhkarohkealla hyökkäyksellä suomalaisten suuren ja keskeneräisenä vielä pääosin tyhjän tukikohdan, jonka peitenimi oli ”motti”. Sanan keksi talvisodanaikainen kapteeni Reino Merimaa.<ref>Reservin upseeri n:o 5/1965</ref> Pian nimitys alkoi tarkoittaa saarrettua vihollisjoukkoa, jota ei raskaan kaluston, esimerkiksi [[tykki]]en ja [[panssarivaunu]]jen, puutteen vuoksi voitu tehokkaasti tuhota. Toisena syynä oli halu säästää omia joukkoja taistelutappioilta, joita suoraviivainen, saarrettujen vihollisjoukkojen kimppuun käyminen olisi aiheuttanut. Motitetut taistelijat pyrittiin ensin väsyttämään, nälkiinnyttämään ja näin pakottamaan heidät antautumaan. Mottitaktiikalla oli suuri
==Motittaminen==
Motitus tapahtui siten,
▲Motitus tapahtui siten, hdudhdjjdhvosigldsgicugds oiöfuecsoö bmetsän suojissa liikkuneet suomalaisjoukot pilkkoivat vihollisen marssirivistöt tai taisteluryhmät pieniksi ryhmiksi, jotka sitten voitiin saartaa ja tuhota pienin, nopeasti liikkuvin hiihtojoukoin tai jättää kypsymään eli odotettiin motin ammusten ja elintarvikkeiden loppumista, jolloin motti oli kypsä eliminoitavaksi. Pienen vihollisjoukon motitus ja motin purku kävi nopeasti. Suuria motteja [[puna-armeija]] huolsi ilmateitse ja jotkut motit kestivät sodan loppuun asti. Suomalaiset eivät voineet tälle mitään, koska käytettävissä ei ollut käytännössä lainkaan ilmatorjuntakalustoa tai ilmavoimaa.
Suomalaisten kyky hallita motteja talvisodassa perustui muun muassa
| |||