Ero sivun ”Ensimmäinen ristiretki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ensimmäiset? Entä visigoottien juutalaisvainot? |
||
Rivi 5:
Muslimit valtasivat kristittyjen hallitseman Jerusalemin vuonna [[638]] [[Bysantti|Bysantilta]] osana muslimivaltakunnan laajentamissotia. Paikalliset kristityt alistettiin [[dhimmi|dhimmeiksi]]. Turkkilaisten [[seldzukit|seldzukkien]] vallattua Jerusalemin 1071 kristittyjen asema heikkeni oleellisesti.<ref>Moshe Gil (1992): ''A history of Palestine, 634-1099'', Cambridge University Press, ISBN 0-521-40437-1</ref>
Vuonna [[1095]] [[Bysantin keisari]] [[Aleksios I Komnenos]] pyysi apua [[paavi]] [[Autuas Urbanus II|Urbanus II]]:lta seldzukkeja vastaan. Urbanus innostui tästä ja alkoi saarnata ristiretkeä Jerusalemin vapauttamiseksi. Ristiretkiaate voidaan katsoa alkaneen vuonna 1095 Paavi [[Urbanus II]]:n [[Clermontin kirkolliskokouksessa]] pitämän saarnan<ref>[http://www.fordham.edu/halsall/source/urban2-5vers.html Medieval Sourcebook: Urban II (1088-1099): Speech at Council of Clermont, 1095, Five versions of the Speech]</ref> seurauksena. Saarna sai lähes hurmoksellisen vastaaoton nykyisen Ranskan alueella, jossa ryhdyttiinkin kiivaasti saarnaamaan ristiretken puolesta. Jo vuonna [[1096]] ristiretkiarmeija pääsi lähtemään. Ristiretkiaatteen kantavana voimana oli taistelu vääräuskoisia turkkilaisia vastaan, kristityille tärkeän Jerusalemin ja sen lähialueiden valtaus sekä paavin toive saada ristiretken avulla yhdistettyä vuonna [[1054]] jakautunut itäinen ja läntinen kirkko. Ristiretkien taustalla vaikutti myös herännyt laaja pyhiinvaellusliike Jerusalemiin ja pyhiinvaeltajien mukana kulkeneet raportit muslimien väärinkäytösten kohteeksi joutumisesta, jotka aiheuttivat suuttumusta. Taistelu vääräuskoisia ja Kristuksen vihollisia vastaan oli myös kohtalokasta juutalaisille ([[juutalaisuus]]), sillä ristiretkeläiset käynnistivät retken alkuvaiheessa kristillisen Euroopan ensimmäiset juutalaisvainot{{lähde}}.
Heitä johtivat [[Flanderin kreivi Robert II]], Englannin kuninkaan [[Vilhelm I (Englanti)|Vilhelm I]]:n poika [[Normandia]]n [[herttua]] [[Robert Curthose|Robert]], [[Toulousen kreivi Raymond IV]]. [[Lothringen]]in joukkoja johti [[Godefroy de Bouillon|Bouillonin Godfrey]] ja hänen veljensä [[Baudouin I|Baudouin]]. Italian normanneja johtivat [[Taranton Bohemund]] ja [[Hautvillen Tancred]].
| |||